Writing across Europe with Dahl

Paper texture

Writing across Europe with Dahl Erasmus+ 2019-2022

“Lapsen vanhemmat olivat poissa kaupungista, kun tämä katosi. Lapsi oli ollut mummonsa hoidossa tällä aikaa. Tytön mummo on nimeltään Leena Liimatainen”, Luukas jatkoi, mutta Paula keskeytti hänet kertomalla vihjeestä, joka sai puhelimessa aamulla. Kun asiasta oli keskusteltu hetken aikaa, Luukas antoi Paulalle luvan lähteä äkkilähdöllä Afrikkaan, kunhan olisi ensin käynyt tapaamassa kadonneen lapsen Leena-mummoa sekä ottanut selvää eräästä Instagram-storysta, jossa lapsi näkyi kävelemässä taustalla juuri ennen katoamistaan. 

“Aika outoa pyytää 100 000 euroa yhdestä normaalista lapsesta”, Luukas sanoi. “Ei hän ole mikään normaali lapsi”, Paula sanoi ja kertoi, mitä oli kuullut Herkolta Afrikassa. Paula ja Matti suuntasivat seuraavaksi laboratorioon, jossa langanpätkää tutkittiin. “Olemme saaneet tietoomme, että tämä langanpätkä on peräisin Valeri Kollisen takista”, sanoi laboratorion työntekijä. Paula ja Matti hätkähtivät. Valeri Kollinen oli pahamaineinen rikollinen, joka oli kaapannut lukuisia lapsia. Hänellä oli aiemmin ollut valkoinen pakettiauto, jossa oli pieniä lommoja molemmissa kyljissä, mutta nyt hän oli selkeästi vaihtanut ajoneuvoaan ruosteiseen Volvoon.

Kollinen oli jo 72-vuotias, joten Paula ja Matti olivat erittäin yllättyneitä siitä, että hän ylipäätään edelleen kaappasi lapsia kiristääkseen rahaa heidän vanhemmiltaan. Kollinen oli hyvin köyhä ja otti kaapattujen lasten vanhempien rahat aina selvitäkseen ruokapulasta. Kollinen ei ollut jäänyt vielä ikinä kiinni. “Kiitos tiedosta, tämä on todellakin parempi vaihtoehto, kuin se, ettei meillä olisi mitään tietoa kaappaajasta”, Paula totesi laboratorion väelle ja he lähtivät Matin kanssa heti etsimään lisätietoja Kollisesta.

Susanna-susi, Monsu-monsteri ja Mossu-possu päättivät antaa Kaapo-possulle ja Lasse-lampaalle suuren määrän rahaa siitä, että he ohjasivat heidät takaisin kotiin. Niillä rahoilla Kaapo-possu osti itselleen uuden auton nimeltä Hondermars. Hondermars oli matala ja nopea katuauto, joka maksoi 50 000€.

“Kuka sinä olet?” Herkko kysyi kummastuneena: “Ja mitä sinä siellä puskassa teet?” “Paula Kallio, rikospoliisista. Olen kuullut sinun tai jonkun muun täällä tietävän vastikään kadonneesta tytöstä nimeltä Ellen Piispanen”, Paula sanoi hengästyneenä. Herkko esitteli itsensä ja kertoi, että muistaa Ellenin ja tuntee hänen vanhempansa. “He muuttivat vähän aikaa sitten Suomeen”, Herkko kertoi. “He olivat ahkeria auttamaan muita ja siten tutustuivat helposti uusiin ihmisiin.” “Ellen oli siis saattanut tutustua vahingossa joihinkin epäilyttäviin ihmisiin”, Paula pohti. ”En itse tiedä paljoa siitä, miksi he alunperin tulivat tänne, mutta se perhe oli kai melko rikas”, Herkko kertoi.

“Kiitos todella paljon!” Paula kiitteli: “Tuo tieto olikin erittäin tärkeä.” “Eipä mitään. Sinulla oli varmaan pitkä matka. Saat jäädä yöksi jos vain haluat,” Herkko sanoi hymyillen. Paula sai viettää maatilalla kaksi yötä, jotta sai levättyä ja syötyä kunnolla. Ensimmäisenä yönä Paulalle tuli hirveä nälkä. Hän laahusti unisena maatilan ruokavarastolle hakemaan maissia. Hän söi pieniä palasia niin unisena että nukahti pystyyn. Aamulla Paula kuitenkin heräsi vuoteestaan. Sen oli pakko tarkoittaa sitä, että hänet oli joko kannettu sinne tai että hän oli itse kävellyt unissaan vuoteeseen.

- Voi ei! Professori huudahtaa. - Mistä me saadaan lisää happea säiliöihimme? kysyy Linda. - Mitä ihmettä tuolla oikein on? James kysyi hämmästyneenä. - O-onko ne avaruusolioita? William kysyy peloissaan. - Taitaa olla, Professori toteaa. - E-ei kai ne tee mitään?&nbsp;Linda kysyy peloissaan. - Ei sitä voi tietää meidän pitää itse mennä katsomaan, itseasiassa tämä on&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;äärimmäisen mielenkiintoista. Professori sanoo. Ystävykset lähtevät avaruusolioita kohti. Avaruusoliot alkoivat tuijottaa heitä epäluuloisina, mutta varmasti. Ystävykset menevät vielä lähemmäs avaruusolioita ja sanoivat heille: Keitä te olette?&nbsp;

-&nbsp;Olemme Tuupi ja Eswa, vastaavat avaruusoliot. - Mitä te oikein syötte? Professori kysyi. - Syömme roskia ja tähteitä, Tuupi ja Eswa vastasivat. - Mistä te niitä saatte? Linda kysyi hämmästyneenä. - Maapallolta saimme, mutta se taisi tuhoutua, kun tiputimme vahingossa asteroidin. Eswa sanoi häpeillen.&nbsp;

Kun Kaapo ja Lasse söivät maukkaita patonkeja, he katsoivat toisiaan syvälle silmiin. He päättivät lähteä romanttiselle kävelylle. Kävelyllä Lasse tunnusti rakkautensa Kaapoa kohtaan ja Kaapo kertoi tuntevansa samoin. 

Adrien avasi luukun, luukun alta paljastui alas johtavat rappuset. Rappuset olivat synkän näköiset mutta Adrien meni rohkeasti rappuset alas. Rappusten jälkeen tuli käytävä ja käytävän päässä oli ovi. Ovi oli metallinen ja vähän raollaan.&nbsp; Adrien avaa oven ja näkee vanhemmat häkissä, joka on Bunkkerin keskellä.

Adrien vapauttaa vanhempansa häkistä. Juuri kun he ovat poistumassa bunkkerista Player666 tulee sisään. Adrien miettii miten he nyt pääsevät pakenemaan.

Valeri Kollinen juoksi ulos tehdashallista Matti kintereillään. “Tule takaisin!” Matti huusi, mutta Kollinen ei tietenkään pysähtynyt. Ei aikaakaan kun Matti hukkasi Kollisen, joka piiloutui nurkan taakse. Kollinen yritti olla hiljaa, mutta huomasi, että valvontakamera osoitti suoraan häntä kohti. Hän lähti taas juoksemaan, jolloin Matti huomasi hänet ja säntäsi perään. He juoksivat Nevantielle asti. Vasta siellä Kollinen pysähtyi ja kun hän katsoi taakseen, Mattia ei näkynyt. Hän huokaisi jo helpotuksesta, mutta kompastui kiveen ja siinähän Matti seisoi hänen edessään. Matti laittoi käsiraudat Kolliselle ja poliisit veivät hänet poliisiasemalle.

Myöhemmin Matti palasi poliisiasemalle, jossa Kollinen oli sellissä, odottamassa tapauksensa käsittelyä. “Tällä kaverilla on hyvä kunto!” Matti sanoi Luukkaalle. “Hyvin tehty”, pomo kehui häntä. “Tarkoittaako tuo, että saan palkankorotuksen?” Matti innostui. “Puhutaan siitä myöhemmin”, Luukas sanoi, sillä huomasi Paulan tulevan juuri sisään aseman ovesta: “Meillä taitaa olla täällä toinenkin sankari paikalla.”

Saat itse kirjoittaa miten tämä jatkuu :)

Adrien saa hyvän idean pois pääsemiseen. Adrien päättää haastaa Player666:n&nbsp;1v1 battleen Fortnitessa. Jos Adrien voittaa, vanhemmat vapautuvat. Jos Player666 voittaa, vanhemmat ja myös Adrien jää häkkiin. Player666 ottaa haasteen vastaan. Playerillä on bunkkerissa pelikoneita ja hän haastaa niillä koneilla Adrienin.&nbsp;

Vanhemmat harmittelevat ennen peliä, mikseivät he antaneet Adrienin pelata enempää, jotta hän olisi parempi pelaaja. Adrienia jännittää ottelu, mutta onneksi Adrien on semihyvä pelaamaan ja hyvä rakentamaan. Ensiksi Player666 osuu sniperillä Adrienia päähän, sitten Adrienin on pakko saada lisää elämiä joten hän käyttää medkitin, sitten Adrien lähtee puskemaan haulikon kanssa ja osuu kaksi kertaa Player666:ta päähän ja sitten Player666 kuolee. Adrien saa murskavoiton.

Ilmoituksissa sanottiin, että Volvosta oli usein kyselty ohikulkevilta lapsilta, missä on Nevan Sale ja lapsia olikin kehotettu pysymään kaukana autosta. Poliisi ei kuitenkaan ollut vielä saanut Volvon mysteeriä ratkaistua vaan tapaus oli merkitty keskeneräiseksi. Ilmoituksesta ei löytynyt Volvon rekisterinumeroa, mutta Paula katsoi ProGamer456:sen videon uudelleen ja pysäytti sen kohtaan, jossa Volvo näkyi. Rekisterinumero oli HIR-710. Paula kirjoitti tämän muistiin tapauskansioon ja laittoi kansion takaisin hyllyyn. Paula päätti vielä käydä tapaamassa ProGamer456:sta ja käytti rikosetsivien välineitä paikantaakseen teinin puhelimen. Teini oli näköjään kotonaan, pelaamassa tietysti. Tämä Kake-niminen kaveri säikähtikin pahanpäiväisesti, kun rikosetsivä seisoi pian hänen kotiovensa takana.

“Emmä pölliny Salesta sitä ES:sää!” Kake aloitti: “Ne vaan luuli niin, kun unohdin maksaa ja juoksin kotiin ku oon aika nopee juokseen ja siks tykkään juosta ja sit vasta kotona muistin, et en maksanu. Niin mä maksan kyllä ens kerralla kun käyn siellä!” “Rauhoitu,” Paula sanoi: “Nyt ei ole kyse siitä.” “Eikö muka?” Kake hörähti vähän nolona. “Ei”, Paula sanoi: “Sinun eilisellä videollasi näkyy takana eräs tyttö, joka on kadonnut. Kerro minulle, näitkö minne hän meni.” Paula näytti Kakelle puhelimestaan tämän omaa videota ja osoitti taustalla kävelevää Elleniä. “Kuka toi räkänokka muka on?” Kake kysyi.&nbsp; “Vähän käytöstapoja!” Paula komensi teiniä.&nbsp;

Toisella oli keltainen mekko ja mustat kengät ja toisella punainen t-paita ja farkut. Tuon oli pakko olla Ellen jonkun kaverinsa kanssa! Tytöt vain vilahtivat videolla kun ProGamer456 käänsi kameraa toiseen suuntaan ja jatkoi valitustaan kokeista ja koulusta. Tuolla suunnassa teinin takana hyppeli vihreäasuinen poika, joka huusi jostain syystä: “Vanukkaat! Vanukkaat!” Paula pyöritteli päätään. Olikohan tuo taas joku uusi TikTok-haaste, että mennään hyppimään toisten videoille huutamaan vanukasta. Teini käänsi taas kameraa niin, että taustalla näkyi Nevantie, jota pitkin ajoi epäilyttävän hitaasti punainen ruostepilkkujen peittämä Volvo.

Paula muisti, että poliisille oli jo aiemmin ilmoitettu epäilyttävästä autosta, joka ajoi usein Nevantietä päästä päähän hitaasti. Paulan Afrikkaan lähtö viivästyi nyt hieman, kun hän päätti lähteä takaisin poliisiasemalle tutkimaan aiempia rikosilmoituksia. Ilmoituksissa esiintynyt auto oli nimenomaan punainen Volvo, jossa oli ruostepilkkuja. 

Herkko Holmberg oli vanha mies, joka on asunut maanviljelijäyhteisön kanssa jo 30 vuotta. Hänellä oli ikioma maatila, jossa oli vähän eläimiä sekä viljelysmaata. Herkon maatilalla viljeltiin banaania ja maissia. Herkolla oli ruskeat silmät ja lyhyt ruskehtava tukka, joka oli alkanut harmaantua sivuilta. Hänellä oli mukavan näköiset auringossa paahtuneet kasvot ja hän oli juuri keskittynyt tarkkailemaan yhtä maissintähkää, jossa oli mustia pilkkuja. Epäilemättä tuholaisia. Satoa olisi hoidettava paremmin. Herkon keskittyminen herpaantui, kun hän kuuli pellon laidalta ääniä. Joku kömpi puskasta esiin hengästyneenä.

Kun Paula pääsi vihdoin viidakon läpi ja huomasi olevansa maatilalla hän helpottui. Toisaalta hän ei voinut olla varma, oliko tämä oikea paikka, mutta vaikka maissipellon laidalla seisova mies olikin kovin ruskettunut, hän oli silti mitä ilmeisimmin Eurooppalaista syntyperää. “Terve!” Paula sanoi ja mies alkoi kävellä häntä kohti hitaasti. Herkko kulki puiseen hienoon kävelykeppiin nojaten. Hänellä oli yllään maatilan työvaatteet, eli aika likaiset. Herkko oli melko lyhyt, mutta hänen rauhallinen olemuksensa sai aikaan turvallisen oloisen vaikutelman.

“Minulla olisi asiaa Markukselle”, Matti sanoi: “Olen rikosetsivä ja Markus on saattanut nähdä tiistaina koulumatkallaan jotain, mikä auttaisi meitä löytämään erään kadonneen lapsen.” Diana poistui ja haki vihreässä maastopuvussa olevan räkänokkaisen pojan ovelle. “Mitä mä nyt muka oon tehnyt?” Markus valitti. “Et yhtään mitään pahaa, toivoisin”, Matti aloitti. Hän alkoi kertoa Ellenistä ja Ilonasta ja kysyi, miksi Markus oli sanonut heitä vanukkaiksi. “Mä vaan halusin sanoo niitä vanukkaita vanukkaiks, koska se oli mun mielestä hauskaa”, höpötteli Markus muina miehinä. “O-kei”, Matti sanoi: “Ja mitä sitten tapahtui, kun Ellen ja Ilona lähtivät eri suuntiin?”

“No mä näin, et Ellen meni sellaisen punaisen Volvon kyytiin”, Markus muisti: “Se auto oli mulle ainakin ihan outo, niin mä otin tän langan mukaan, joka putos sen kuskin takista.” “Mitä ihmettä Markus?” kysyi hänen äitinsä samalla kun Markus kaivoi mustan langanpätkän taskustaan. “Miksi et ole kertonut tästä aiemmin?” Diana kivahti: “Anteeksi konstaapeli! Markus on välillä vähän omissa maailmoissaan, vaikka me olemme kyllä puhuneet..” “Ei mitään hätää!” Matti keskeytti Dianan: “Hienoa salapoliisityötä Markus! Saisinko sen langan, sillä se voisi auttaa selvittämään tapausta?”&nbsp;

-Voi eii! Professori huutaa. Paperi oli lentämässä vieressä olevaa lampea kohti, mutta ystävysten koira hyppäsi ilmaan ja nappasi paperin ketterästi suuhunsa. Professori kertoo ystävyksille, että paperissa on tärkeitä laskelmia. Hän kertoo ystävyksille, että kiitoksena he pääsevät “vesitornissa” olevan raketin kyydissä pois maapallolta, joka tuhoutuu pian. Professori esittelee ystävyksille tukikohtaa ja muita matkaan lähteviä kuten lentäjät, muutaman tutkijan, robotin ja hamsterin. Ystävykset itse osaavat korjata ja huolehtia aluksen mekaanisista jutuista.

Ystävykset näkevät taivaalla pienen pisteen, joka aluksi vaikuttaa harmittomalta, mutta se tulee koko ajan lähemmäs ja suurenee. -Nyt jos koskaan olisi hyvä aika lähteä maasta! William huutaa.&nbsp;

Toisena yönä ei tapahtunut mitään kummallista. Aamulla kuitenkin oli ruokavarastosta kadonnut taas paljon ruokaa, lähinnä juustoa. Herkko oli varma, että ruokavaras oli hiiri. Paula taas pohti, olisiko hän sinäkin yönä kävellyt unissaan ja syönyt kaiken juuston. Asiaa ei ollut kuitenkaan aikaa alkaa pohtia sen enempää, sillä Paulan oli palattava takaisin Suomeen pikimmiten.

LUKU 4 - Sillä välin Suomessa

Sillä aikaa kun Paula oli etsimässä tietoja Afrikassa, oli Luukas laittanut toisen rikosetsivän, Matti Palosaaren tutkimaan tapausta Nevalla. Äijän perheen kuulustelu oli tuottanut vesiperän. He eivät olleet nähneet Volvoa kuin kerran ja tämäkin oli tapahtunut jo puoli vuotta sitten. Kadonneen pikku-Ellenin vanhemmat olivat palanneet kiireesti kotiin kuultuaan lapsensa katoamisesta ja Matti oli käynyt tapaamassa heitä. “Hei, olen rikosetsivä Matti Palosaari ja ratkaisen tämän mysteeriongelmanne tuossa tuokiossa,” oli Matti aloittanut keskustelun. Hän oli aika koppava ja yli-itsevarma. Matti ei ollut alunperin halunnut olla poliisi, mutta oli ajautunut poliisin töihin vuonna 1995 ja hänen itsevarma olemuksensa oli aiheuttanut sen, että hän oli saanut pitää työnsä.

Lasse-lampaasta ja Kaapo-possusta tuli söpö pari. He rakensivat oman puumajan hienolle maisemapaikalle kalliolla.

Parin vuoden päästä he adoptoivat tyttölampaan nimeltä Kaisla. He elivät puumajassaan onnellisesti elämänsä loppuun asti.

“No, kai se käy”, Markus vastasi ja antoi langan Matille. Diana pahoitteli asiaa vielä vuolaasti ja katsoi sitten poikaansa vihaisesti samalla kun painoi oven kiinni. Matti oli tyytyväinen uuteen johtolankaan ja siihen, miten hienosti hän oli hoitanut lapsen kuulustelemisen.

LUKU 5 - Langanpätkä ja viikset

“Ei lupaa hyvää”, totesi Paula. Johtolanka, kirjaimellisesti lanka, oli löytynyt viimein Matin kuulustellessa Markusta ja Luukas oli päättänyt odottaa Paulan palaamista ennenkuin tutkimuksia jatkettaisiin. Ellenin kidnappaajan takista oli irronnut ja tippunut pieni lanka, joka voisi paljastaa hänen henkilöllisyytensä, mutta ei heidän piilopaikkaansa. Markus-poika oli napannut langan tieltä, mutta oli päättänyt pitää sen itsellään, outo kun oli. Diana Mikkelsson oli ollut suunniltaan ja määrännyt Markuksen heti huoneeseensa häpeämään. Lisäksi Paulan ollessa poissa, olivat Ellenin vanhemmat saaneet kirjeen, jossa oli pyydetty 100 000 euroa lunnaita tytöstä.

Kaapo lähti etsimään korjaamoa ja jätti autonsa tielle. Kaapo-possu näki ilmassa liitelevän Superpossun ja kysyi häneltä apua autokorjaamon löytämiseksi. Superpossu lupasi auttaa ja vei Kaapo-possun aavikolle. Superpossulla oli kuulo-ongelma, jonka takia hän oli kuullut kohteen väärin. 

Eräänä päivänä Adrien ja hänen perheensä muuttivat uuteen taloon.Talo oli punainen kaksikerroksinen omakotitalo.Talo oli ostettu Marko nimiseltä ihmiseltä. Adrianin perheellä oli koira jonka nimi on Daisy. Adrienilla on oma huone yläkerrassa ja hänellä on oma pöytäkone.

Yhtenä yönä Adrien pelasi Player666:sen kanssa Fortniteä. Adrien sanoi rumasti Player666:lle, joka suuttui ja häkkäsi Adrienin koneen ja tartutti siihen tietokoneviruksen, jolla saa urkittua murtohälyttimen koodin. Vanhemmat tulivat sanomaan, että lopeta pelaaminen. Adrien jatkoi pelaamista. Puoli Tuntia pelattuaan Adrien ihmetteli, mikseivät vanhemmat tulleet uudestaan sanomaan. Adrien nukahti koneen äärelle ja näki outoa unta, jossa vanhemmat ja perheen koira Daisy katoavat. Yleensä Adrien näki hyviä unia, mutta kyseisenä yönä pahoja.

He löysivät dyynin takaa Mossu-possun ja Monsu-monsterin. Lasse-lammas ja Kaapo-possu kysyivät kyytiä ulos aavikolta. Mossu-possu ja Monsu-monsteri hyväksyivät avunpyynnön ja he lähtivät yhdessä pois aavikolta. 

Mutta yhtäkkiä metsän reunasta hyppäsi susi, joka pelästytti kaikki. Susi osottautuikin uudeksi urheaksi ystäväksi, jonka nimi oli Susanna-susi. Yhdessä kaikki viisi ystävystä lähtivät takaisin eläinkylään. 

Kaapo-possulle tuli hyvä idea, että hän ja Lasse menisivät yhdessä piknikille juhlimaan kotiinpääsyä. Kaapo lähti hakemaan kaupasta eväitä ja haki Lassen uudella hienolla superkalliilla autolla piknikille.

Matti oli aiemmin ollut poliisin takaa-ajojoukoissa ja oli joutunut viiteen kolariin uransa aikana. Viimeisessä kolarissa hän oli melkein kuollut ja sen jälkeen hänet oli siirretty rikosetsivien osastolle. “Olen kuullut lapsenne katoamisesta.” kertoi Matti vanhemmille, jotka katsoivat häntä pöllämystyneinä. “Tottakai olette,” sanoi Ellenin isä viimein: “Ettehän muuten olisi täällä. Epäilettekö.. murhaa?” “Kyllä epäilen,” sanoi Matti, jolloin Ellenin äiti alkoi itkeä lohduttomasti. “Tarkoitan, että ei se varmaa tietenkään vielä tässä vaiheessa ole!” Matti sanoi. “Mitä voitte tehdä?” Ellenin äiti itki: “Tehkää ihmeessä jotain! Etsikää meidän lapsemme!”

Matti kyseli vanhemmilta, mitä he tietävät tapauksesta ja kävi ilmi, että Ellen oli lähtenyt normaalisti kouluun tiistaina ja kertonut Leena-mummolleen menevänsä koulun jälkeen kaverillensa Ilonalle. Tästä syystä Leena ei ollut osannut odottaa tyttöä kuuluvaksi ennen klo: 17:00, joka oli Ellenin ruoka-aika.

Ellenin koulu oli loppunut klo: 13.10. Ilonan vanhemmat, jotka tekivät töitä kotoa käsin, olivat kertoneet, ettei Ellen ollut koskaan tullutkaan heille. Ilona oli sanonut, että heille oli tullut riitaa matkalla ja Ilona oli käskenyt häntä menemään suoraan mummolleen. Koska tytöille tuli kaikenlaista kinaa vähän väliä, Ilonan vanhemmat eivät olleet ajatelleet sen olevan mitään kovin kummoista ja olivat jatkaneet töitään ilmoittamatta mitään Leenalle.

Paula Kristiina Kallio heräsi aamulla kotoaan ja venytteli makeasti. Hän oli 28-vuotias rikosetsivä, joka oli erikoistunut katoamistapauksiin. Viime aikoina hänellä oli ollut erityisen paljon töitä, sillä etenkin lapsia oli kadonnut varsin paljon. Paulan mieleen oli jäänyt kummittelemaan erityisesti hieman epäonnistunut Miro Honkasen (ikä 12) katoamistapaus. Miro oli kadonnut keskellä yötä metsään. Miron jalanjälkiä seuraamalla oli löytynyt verinen puukko, mikä oli viitannut henkirikokseen ja asiaa oli tutkittu useampi viikko.

Miron vanhemmat olivat olleet suunniltaan kauhusta ja surusta ja Paula oli tietysti ollut erityisen stressaantunut. Lopulta paljastui, että Miro olikin vain lavastanut oman surmansa. Tämä selvisi kun tutkijat hoksasivat vihdoin tutkia puukkoa tarkemmin ja huomasivat veren olevankin vain ketsuppia. Miro löytyi lopulta läheiseltä laavulta, missä hän oli pitänyt leiriä odotellessaan kepposensa mahtavaa lopputulosta. No, ei ollut kovin mahtavaa. Miro sai kolme kuukautta kotiarestia ja Paula normaalin etsivänpalkkionsa.

LUKU 1 - Kadonnut lapsi

Eräänä normaalina koulupäivänä 7-vuotias Ellen Piispanen tuli kouluun täysin normaalisti kaverinsa Ilonan kanssa. Kun he olivat koulun pihassa heidän luokkalaisensa Markus huusi heille yhtäkkiä: “Hei vanukkaat!” Ellen ja Ilona eivät yhtään ymmärtäneet, miksi Markus huusi näin. Markus oli muutenkin aika outo poika. Hän käytti aina kauttaaltaan maastonvihreitä vaatteita, jotka myös haisivat siltä, kuin hän olisi vain ryöminyt metsässä useamman kuukauden putkeen käymättä pesulla. Ellen ja Ilona päättivät olla välittämättä Markuksen huuteluista ja alkoivat leikkiä koulun pihalla pistettä kavereidensa kanssa.

LUKU 3 - Afrikassa

Paula laskeutui lentokoneella maahan ja hyppäsi taksin kyytiin. Hän antoi taksikuskille ohjeet ja taksi lähti matkaan. Taksikuski ajoi ensin maatilaa kohti, kunnes taksista puhkesi rengas keskellä ei mitään. Paula maksoi kuskille ja päätti kävellä lopun matkaa. Hän lähti kiireesti maatilaa kohti. Onneksi hänellä oli myös taustaa suunnistajana, sillä hänen puhelimensa gps ei enää toiminut ja hän joutui turvautumaan perinteiseen karttaan ja kompassiin. Yhtäkkiä Paula kuuli tien viereisestä pensaasta rapinaa. Hän ei ehtinyt ajatella asiaa sen kummemmin, kun pensaasta jo hyppäsi apina, joka nappasi Paulan kartan ja kompassin ja lähti juoksemaan.

Paula säntäsi apinan perään, muttei saanut sitä millään kiinni. Apinalta kuitenkin tippui banaani, jota tämä oli kantanut kainalossaan. Paula sieppasi banaanin ja heitti sillä apinaa päähän. Apina pyörtyi ja Paula sai kartan ja kompassin takaisin. Matka jatkui. “Eikö muka?” Kake hörähti vähän nolona. “Ei”, Paula sanoi: “Sinun eilisellä videollasi näkyy takana eräs tyttö, joka on kadonnut. Kerro minulle, näitkö minne hän meni.” Paula näytti Kakelle puhelimestaan tämän omaa videota ja osoitti taustalla kävelevää Elleniä. “Kuka toi räkänokka muka on?” Kake kysyi.&nbsp; “Vähän käytöstapoja!” Paula komensi teiniä.&nbsp;

He matkaavat kohti planeettaa ja laskeutuvat rannalle. He nousevat pois avaruusaluksesta happisäiliöiden kanssa ja lähtevät tutkimaan planeettaa. Professori tutkii planeetan sinistä maata. -Maan sinisyys johtuu näemmä maaperän suuresta gyloxoofripitoisuudesta, professori toteaa. -Entäs sitten veden vaaleanpunaisuus? William kysyy. -Eiköhän se kohta selviä, professori vastaa.

He kuulevat kovia karjaisuja viereisestä metsästä ja lähtevät tutkimaan, mistä ääni johtuu. He kuulevat pensaan takaa rapinaa ja menevät katsomaan tarkemmin. Yhtäkkiä he huomaavat, että heidän takanaan on valtava Tyrannosaurus Rex. He lähtevät karkuun, kunnes lauma raptoreita ajaa T-rexin pois, mutta tallovat samalla avaruusaluksen pirstaleiksi.

5B:n kirja Kaapo-possun seikkailu

Seuraava päivä alkoi Paulalla huonosti. Ensimmäisenä hän kaatoi kahvit syliinsä. Toiseksi Ellenin vanhemmat ilmoittivat, että olivat saaneet uuden viestin, että hinta Ellenistä nousi 300 000 euroon ja rahat pitäisi toimittaa heti tänään, tai muuten Ellenille tapahtuisi jotain kamalaa. Ellenin äiti oli aivan kauhuissaan ja vaati Paulaa tekemään heti jotain. Paula suuntasi heti poliisiasemalle, jossa myös Matti oli uusien vihjeiden kanssa. Kaupan edessä otetun selfien postannut käyttäjä oli nimeltään “Lierihattumies” ja lyhyt salapoliisityö oli auttanut Mattia paikantamaan hänen puhelimensa. Paikannus osoitti kaupungin laitamille, hieman epäilyttävälle asuinalueelle.

Synkkä katu, vesisade ja kylmä tuuli. “Huonompaa säätä ei varmaan voi ollakaan”, Paula mietti ja otti hörpyn termosmukistaan. Sekin oli violetti, kuten hänen lempi kahvikuppinsakin, josta kahvit olivat aamulla kaatuneet hänen päälleen. Yhtäkkiä kadun kulmasta hyppäsi joku heppu Paulan niskaan. “Irti!” Paula huusi ja yritti heittää tyyppiä selästään pois. Outo tyyppi irrotti otteensa ja pääsi karkuun, mutta Paula tunnisti hänet. Hän oli Valeri Kollinen. “Ota se kiinni!” Paula huusi Matille, joka oli piilossa nurkan takana. Matti alkoi juosta Kollisen perässä ja näki tämän menevän sisään vanhaan tehdashalliin. Matti ja Paula seurasivat Kollista tehtaan sisälle, josta he löysivät Ellenin sidottuna tuoliin.

Professori juuri ja juuri ehtii saada aluksen liikkeelle&nbsp;ja ystävykset väistävät valtavan asteroidin. Ystävykset katsovat avaruusaluksen ikkunasta maapallon tuhoutumista. He tulevat surulliseksi, koska kaikki tutut asiat ovat kadonneet. Ja edessä on vain tuntematon tyhjyys. -Voi voi. Linda nyyhkäisee. Ystävykset poistuvat aurinkokunnasta ja suuntaavat uusille ja tuntemattomille planeetoille. Aurinkokunta ei ole ainoa planeettaryhmä tässä galaksissa.

Ystävykset olivat olleet matkalla avaruusaluksella pari kuukautta, kunnes Linda huutaa : - Katsokaa tuo planeetta tuolla näyttää ihan maapallolta paitsi, onko nuo meret pinkkejä ja maa sinistä?&nbsp; - Kyllä se näyttää maapallolta, mutta vain eriväriseltä, James toteaa. - Mennäänkö tutkimaan? Professori kysyy.

Adrien yritti soittaa vanhemmilleen mutta puhelimet on kytketty pois päältä kun Adrien ei saanut vanhempiin yhteyttä hän päätti jatkaa pelaamista. Player666 oli pelissä ja hän kysyi Adrienilta, että haluaako Adrien ilmaisia v-bucks:seja. Adrien halusi ilmaiset v-bucksit, joten Player666 lähetti Adrienille linkin, missä on mukamas koodi ilmaisiin v-buckeihin. Adrien klikkasi linkkiä, josta avautuikin video, missä näkyi Adrienin vanhemmat. Yhtäkkiä Adrien kuulee haukahduksen. Se kuulostaa ihan Daisyltä ja se kuului takapihan suunnalta. Adrien juoksee takapihan ovelle. Hän ryntää takapihalle ja Daisy on siellä. Daisy oli päässyt karkaamaan sieppaajalta. Adrien on juuri löytänyt yhden kadonneen perheenjäsenensä.

Daisy haukahtaa ja ilmiselvästi haluaa Adrienin seuraavan häntä. Tietenkin Adrien lähtee juoksemaan Daisyn perässä. Daisy menee olohuoneeseen ja yrittää kuonollaan nostaa mattoa. Adrien nostaa mattoa hiukan ja katsoi hämmästyneenä maton alla olevaa luukkua.

Hänen kaverinsa isällä oli kuulemma tekoviikset kaapissa naamiaisia varten, mutta tämä pukeutui yleensä vähän värikkäämmin. Kertun omalla isällä taas oli viikset ihan omasta takaa, mutta hän käytti yleensä vain harmaita vaatteita. Tosin viime viikolla Kertun isä oli käynyt ostamassa itselleen mustan juhlapuvun, mutta kuvan miehellä ei ollut juhlapukua. Kerttu sanoi muistavansa myös, että hänellä oli naapuri nimeltä Ville, joka oli yksinäinen haluaisi lapsen. Kerttu sanoi epäilevänsä häntä ensisijaisesti.

“Kuules”, Paula keskeytti: “Arvostan suuresti vaivannäköäsi, mutta meillä on jo epäilty, eikä se ole onneksi kukaan sukulaisesi, kaverisi isä tai naapurisi Ville. Tästä kuvasta olisi kuitenkin meille paljon hyötyä. Voisitko lähettää sen meille?” Kerttu lupasi lähettää kuvan ja hetken päästä Paula saikin viestinä kuvakaappauksen. “Lisää siihen ilmoitukseen vielä, että epäillyllä on viikset!” Paula huikkasi Matille.

Tekijät: Viivi,&nbsp;Vilma,&nbsp;Leo,&nbsp;Aleksi,&nbsp;Ilari,&nbsp; Akseli,&nbsp;Rico,&nbsp;Veikka,&nbsp;Aaro,&nbsp;Elviira,&nbsp; Iida,&nbsp;Meea,&nbsp;Aatu,Iiris,&nbsp;Tatu, Ronja,&nbsp;Ellen,&nbsp;Linnea ja&nbsp;Otso

Kun Miron tapaus oli viimein ratkennut Paula oli siitä lähtien nukkunut yönsä erityisen hyvin. Paula nousi ylös sängystään. Hänen pitkät vaaleat hiuksensa ylettyivät puoleen selkään saakka. Yleensä Paula piti hiuksiaan kireällä nutturalla, mutta yöllä ne saivat olla auki. Paula marssikin heti ensimmäisenä kylpyhuoneeseen ja kietaisi hiuksensa kiinni.

“Hätätapaus, tule pian toimistolle!” luki puhelimen näytöllä ja Paula päätti soittaa pomolle kysyäkseen, mistä on kyse.“Moi, mikä hätätapaus?” Paula sanoi ihmeissään kun hänen pomonsa oli vastannut puhelimeen.&nbsp; “Tule toimistolle niin pian kuin pääset. Meillä on iso tapaus”, pomo vastasi: “Olemme saaneet uuden katoamisilmoituksen. Lapsi nimeltä Ellen Piispanen on kadonnut ja hänen vanhempansa ovat huolissaan.”

Paula keitti aamukahvit ja kaatoi ne violettiin kahvimukiinsa. Se oli hänen lempimukinsa ja violetti hänen lempivärinsä. Hän oli tuskin saanut ensimmäisen hörpyn kahvistaan kun hänen puhelimensa piippasi. 

“Minäkö hoidan tapausta?” Paula kysyi. “Voin kyllä ottaa jonkun toisenkin, jos sinulle ei käy”, pomo sanoi. “Ei ei ei! Kyllä minä sen hoidan!” Paula korjasi kiireesti, sillä hän ei halunnut jutun päätyvän kenellekään toiselle: “Tulen niin pian kuin pystyn!”

“Tulisipa Paula jo takaisin”, ajatteli Matti ajaessaan tapaamaan tätä Markus-nimistä poikaa. Matti ei ollut hyvä lasten kanssa ja hän olisi halunnut Paulan hoitavan nämä lasten kuulustelut. Markus asui Nevantien toisessa päässä, siinä päässä, mihin suuntaan Ellen oli lähtenyt kävelemään yksin tyttöjen riitaannuttua. Markuksen talo oli aika tavallinen ja oven tuli avaamaan siististi pukeutunut keski-ikäinen nainen, jolla oli nenäkoru ja omituisen viekas hymy. “Oletko Markuksen äiti?” Matti aloitti. “Minä olen Diana Mikkelsson”, nainen vastasi: “Ja kyllä, olen Markus Mikkelssonin äiti, mutta ensisijaisesti olen kuitenkin ihan oma itseni.” “Vai niin”, Matti ajatteli hiljaa. Näköjään aikuisten kuulustelu oli ihan yhtä hankalaa kuin lastenkin. Diana Mikkelsson oli töissä kirjastossa ja hän piti itseään vähän muita

parempana ihmisenä, sillä hän teki töitä sivistyksen, eli kirjojen, parissa.Diana tykkäsi matkustella paljon. Hän oli käynyt useassa maassa ja maistanut kaikkia maailman eri hedelmiä. Tästä saavutuksestaan hän oli erityisen ylpeä. Kirjastotyönsä ohella hän pyöritti sivubisnestä, eli myi erilaisia luontaistuotteita, joilla oli parantavia vaikutuksia. Nyt hän katseli ovellaan seisovaa rikosetsivää nenänvarttaan pitkin.

Oli vuosi 2104, kun tiedemiehet huomasivat maapalloa lähestyvän asteroidin. Asteroidista kerrottiin uutisissa ympäri maailmaa. Uutiset saivat ihmiset paniikin valtaan. Tavaroita varastettiin, paikkoja tuhottiin ja vessapaperia hamstrattiin. Kaikki olivat varmoja siitä, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Mutta kaukana metsän siimeksissä kenenkään tietämättä, eräs professori oli jo keksinyt pelastuskeinon. Lopulta tuli päivä, jona maapallon oli määrä tuhoutua. Kolme ystävystä nimeltä James, William ja Linda sekä Jamesin leikkisä lemmikki koira olivat viettämässä viimeistä päivää metsässä kilometrien päässä sivistyksestä.

Yhtäkkiä he näkevät vesitornin, joka vaikuttaa alussa vain normaalilta rakennukselta, mutta kuinka väärässä he olivatkaan. Ystävät katsovat sitä lähemmin ja se paljastuu salaiseksi tukikohdaksi. He katsovat rakennusta puskan takaa, jotta juuri pihalle tullut professori ei huomaisi heitä. Professori juoksi tärkeän paperin perässä, jonka tuuli tempaisi häneltä. 

- Ai tekö sen tiputitte? kysyi James vihaisesti. - No emme me ajatelleet,että sen asteroidin tiputtaminen tuhoaisi maapallon,&nbsp;sanoi Tuupi hädissään. - No niin eipäs aleta riitelemään, asia on jo tapahtunut eikä sille voi mitään, Professori sanoi. Professori jatkoi: nyt täytyy vain löytää sopiva asuinpaikka jostain ja jotain syötävää ettemme näänny nälkään. Pitkän pohdiskelun jälkeen he tajuavat keinon kuinka saada ruokaa sekä happea. William ottaa hetkeksi happinaamarinsa pois ja kokeilee ottaa happea ilman sitä. Ja sehän onnistuu! - William mitä teet! Et saa happea ilman happinaamariasi! Linda kauhistelee.

- Tottakai saan happea ilman happinaamariani, olemmehan sentään maan kaltaisella planeetalla. William myhäilee. - Tosiaan, eihän avaruusoliotkaan saisi happea ilman happinaamareita, jos itse planeetassa ei olisi happea! Professori sanoi hölmistyneenä. Vielä ruoka on propleemana. Ystävykset lähtevät tutkimaan planeettaa kunnes he näkevät ihan samanlaisen virran mitä maapallolla on joten he saavat juotavaa. -Ahaa&nbsp; - Mehän pystymme viljelemään! Professori sanoo innoissaan. - Miten ihmeessä?&nbsp;Linda kysyy. - Otin maapallolta mukaani siemenen jyviä varmuuden vuoksi, Professori ylisti.&nbsp;

Aamulla Adrien heräsi. Hän katsoi hetken sängyssään puhelinta, kunnes hänelle tuli nälkä. Hän meni keittiöön istuakseen aamupalapöytään, mutta hän huomasi, että keittiössä ei olekaan ruokaa tai vanhempia. Hän myös tajusi, että Daisy ei juossut häntä vastaan. Adrien etsi vanhempiaan talosta. Viimeisenä hän kävi katsomassa vanhempien makuuhuoneesta ja hän löysi kirjeen. 

Kirjeessä luki näin: “Hei, huomasit varmaan, että vanhempasi eivät ole kotona. Aikoinaan he kiusasivat minua koulussa ja nyt olen tullut kostamaan. Sieppasin vanhempasi kostoksi. Ja ettet löytäisi meitä sieppasin myös Daisyn. T: Player666.” Kirje oli kirjoitettu käsin. Kirjaimet olivat epäselviä ja paperi näytti vanhalta. Adrien järkyttyi kirjeestä.

Kaapo-possu harhaili aavikolla monta päivää, kunnes tapasi siellä Lasse-lampaan.

Lasse-lammas tiesi tien pois aavikolta, mutta matka olisi liian pitkä käveltäväksi. He miettivät nopeampaa tietä ulos, kunnes kuulivat hiekkadyynin takaa ääniä. Lasse-lammas ja Kaapo-possu lähtivät yhdessä etsimään äänen lähdettä.

Niin ystävykset opettivat avaruusolioita viljelemään mutta talo oli vielä ongelmana. - Onko planeetalla jotain asuinkelpoista paikkaa? James kysyi. - Ei taida täällä olla taloa mutta tehän voisitte tehdä talon avaruusaluksen jäänteistä, Eswa sanoi. Ja niin he rakensivat heille talon avaruusaluksen jäänteistä, kasvattivat viljaa virran vierelle ja kesyttivät dinosaurukset. Vuodet vierivät ja he elivät onnellisina uudella planteetallaan.&nbsp;

Eräänä aurinkoisena päivänä Kaapo-possu lähti ruokakauppaan. Kaapo lähti autolla, koska oli paljon ostettavaa. Kauppaan oli pitkä matka. Matkan varrella Kaapo-possu näki eläintarhan. Eläintarhassa oli possutarha. Possutarhassa oli erilaisia possuja eli villisikoja, minipossuja, jättipossuja ja piikkisikoja.

Kauppaan menevä tie oli todella kuoppainen. Kaapo väisti isoa kuoppaa ja kävi ojan puolella. Yhtäkkiä autosta alkoi kuulua kolinaa.&nbsp;

Perillä Susanna-susi, Monsu-monsteri ja Mossu-possu kiittivät Lasse-lammasta ja Kaapo-possua siitä, että he ohjasivat heidät takaisin eläinkylään.

Hetken kuluttua kulman takaa tuli poni, jonka nimi oli Poni-Toni. Poni-Toni kysyi Susanna-sudelta, Monsu-monsterilta ja Mossu-possulta, että miten he pääsivät takaisin eläinkylään. Susanna-susi vastasi: - Kaapo-possu ja Lasse-lammas auttoivat meitä suunnistamaan kohti eläinkylää.

Adrien vanhemmille tulee huono omatunto ja he pyytävät anteeksi Player666:lta kiusaamistaan. Marko antaa anteeksi kiusaamisen ja vanhemmat pyytävät tätä kotiin syömään. Adrienista ja Player666:sta tulee kavereita ja he pelaavat yhdessä Fortnitea viikon. Vanhemmat antavat Player666:sen jäädä vuokralle bunkkeriin. Bunkkeriin sisustetaan yhteinen pelihuone, jossa Player666 ja Adrien saavat pelata yhdessä.

Tekijät: Konsta,&nbsp; Heppu,&nbsp; Valtteri,&nbsp; Merella,&nbsp; Joona,&nbsp; Oskari,&nbsp; Liinu,&nbsp; Matilda, Eikka,&nbsp; Aada,&nbsp;

Vilho,&nbsp; Miro,&nbsp; Siiri,&nbsp; Viivi,&nbsp; Aapo,&nbsp; Frans,&nbsp; Emma,&nbsp; Eetu,&nbsp; Laura, Mirella

Kolina vain paheni ja auto alkoi täristä ja konepellin alta alkoi nousta savua. Lopulta auto hyytyi tielle ja Kaapo-possu alkoi miettimään, että pitäisikö etsiä korjaamo. 

Hän näki teinin vilkuilevan puhelintaan kaiken aikaa ja nappasi lopulta vihaisesti kiinni tämän kädestä. “Oletko nähnyt jotain vai et?” Paula kysyi tiukasti. “No okei, siis mä näin et toi tyttö käveli ohi ja sit mä huomasin sellaisen punaisen Volvon”, Kake sanoi. Paula innostui ja halusi lisää tietoa. “Tiedätkö sinä tästä Volvosta mitään muuta?” hän uteli. “Eikö muka?” Kake hörähti vähän nolona. “Ei”, Paula sanoi: “Sinun eilisellä videollasi näkyy takana eräs tyttö, joka on kadonnut. Kerro minulle, näitkö minne hän meni.” Paula näytti Kakelle puhelimestaan tämän omaa videota ja osoitti taustalla kävelevää Elleniä. “Kuka toi räkänokka muka on?” Kake kysyi.&nbsp; “Vähän käytöstapoja!” Paula komensi teiniä.&nbsp;

Paula poistui Kaken kotoa hölmistyneenä. Oliko kaikkien tämän tapauksen todistajien oltava yhtä sekavia? Ensin hurahtanut Leena-mummo ja nyt pelien maailmassa elävä teini. No, ainakin Kake oli kertonut kaveristaan Äijästä. “Mikä nimi!” Paula ajatteli. Kaken ja Äijän suurin ristiriita oli se, että Kake oli köyhästä perheestä ja Äijä rikkaasta. Siksi Kaken oli ilmeisesti anastettava energiajuomansa. Äijän perhe asui rikkaammalla alueella ja hänen äitinsä oli ilmeisesti nähnyt saman punaisen Volvon ajelevan sielläkin suunnalla. Paula tekstasi asiasta Luukkalle ja kysyi voisiko tämä lähettää jonkun toisen kuulustelemaan Äijän perhettä Volvosta, sillä hänen lentonsa Afrikkaan lähtisi pian. Luukas lupasi hoitaa asian.

Vasta klo: 17:13 kun Leena oli soittanut heille ja kertonut, ettei saa Elleniä kiinni tämän puhelimesta, olivat Ilonan vanhemmat kertoneet, ettei Ellen ollut tullut heille ollenkaan. “Entäs Ellenin oma puhelin? Oletteko yrittäneet paikantaa sitä?” Matti kysyi. “Puhelin on ilmeisesti sammunut, sillä sitä ei löydy paikantamalla.” Ellenin isä kertoi. Matti jatkoi tapauksen selvittämistä. Seuraavaksi oli aika tavata Ilonaa ja hänen vanhempiaan. Ilona oli pieni ja laiha tyttö, joka pelkäsi selvästi poliisin läsnäoloa ja oli surullinen kaverinsa katoamisen vuoksi. “Jos me vaan ei oltais riidelty”, Ilona aloitti ja alkoi itkeä. “No, no”, Matti yritti lohdutella, mutta oli aika huono siinä.

“Meille tulee aina vähän väliä riitaa kaikesta”, Ilona sanoi itkien: “En mä tarkottanu mitään pahaa!” “Mitä muuta siinä koulumatkalla tapahtui?” Matti kysyi yrittäen vaihtaa puheenaihetta pois riidasta. “No meidän luokan Markus seuras meitä koko matkan ja huuteli jotain ‘vanukkaat, vanukkaat’”, Ilona sanoi vielä nyyhkyttäen: “Se oli huudellu sitä koko päivän, eikä me yhtään tiedetty miks. Mut se oli aika rasittavaa ja me yritettiin vaan olla välittämättä. Sit kun Ellen lähti siitä risteyksestä sen mummon kotia kohti, Markus lähti sen perään.” “Näitkö menikö tämä Markus juttelemaan Ellenille?” Matti kysyi. “En mä enää kattonut sinnepäin”, Ilona sanoi surullisena.

Ellen oli huonovointinen. Paula nosti Ellenin syliinsä ja lähti kiikuttamaan tätä poliisiautoon, joka odotti kadulla. Samalla Matti jatkoi Kollisen takaa-ajoa. Ellen vietiin sairaalaan, jonne hänen vanhempansa tulivat katsomaan häntä. Kävi ilmi, ettei Ellenille oltu tehty mitään pahaa, mutta hän oli väsynyt ja nälkäinen. Lääkäri antoi Ellenille reippaustarran ja hän sai syötävää sairaalassa. Ellenin vanhemmat olivat kiitollisia ja onnellisia. Nyt murheena oli vain Instagramissa oleva kuva, jossa Ellen poseerasi muka iloisena Valeri Kollisen kanssa.

Ellenin vanhemmat halusivat, että kuva saataisiin pois netistä, ettei se jäisi kummittelemaan Ellenin elämään. Koska Ellenin tarinasta oli noussut somekohu, oli mahdollista, että kuvaa oli jo levitetty eteenpäin. Paula lupasi tehdä parhaansa, mutta sanoi, että voi olla mahdotonta poistaa kaikkia kuvia. Pääasia oli kuitenkin, ettei Ellenille ollut käynyt kuinkaan.

Kirjoittanut: Aksel, Onni, Matias, Emma, Jenna, Peppi, Pinja, Siiri, Milja, Jessika

Oona, Matias, Jonni, Jessica, Luukas, Ilari, Akseli, Tom, Eemil, Kasper

“Niin mitä sinulla oli asiaa?” mummo kysyi. “Sitä vaan, että tiedätkö Ellenin katoamisesta jotain?” Paula kysyi jo hieman hermostuneena. “En tiedä”, mummo tokaisi: “En ole nähnyt häntä eilisen jälkeen.” “Selvä, kiitos teille. Palaathan asiaan jos kuulet jotain”, Paula sanoi turhautuneena ja ojensi mummolle käyntikorttinsa. “No hei hei sitten!” mummo huusi ja sulki oven Paulan nenän edestä. Mummon tapaamisesta ei vaikuttanut olleen Paulalle juuri mitään hyötyä. Hän päätti seuraavaksi ottaa selvää pomonsa mainitsemasta Instagram storysta, jonka oli tehnyt ProGamer456. Paula kaivoi puhelimensa esiin ja avasi Instagramin. Hän etsi käyttäjän ProGamer456 ja katsoi tämän storyt.

Käyttäjä oli onneksi julkinen, joten Paula näki hänen postauksensa ilman, että olisi tarvinut alkaa seurata häntä. Viimeinen story oli video, jossa hän kuvasi itseään puhumassa Nevantiellä. “Ei vitsi miten kaamee päivä koulussa! Siis mä en kestä kun ens viikolla on koe matikasta ja hissasta! Siis miten mä ehdin pelata mitään kun mun pitää lukee niihin!” ProGamer456:ksi itseään tituleeraava finninaamainen teini valitti ylidramaattisesti videolla. Paulaa ei kiinnostanut teinin koeahdistus vaan hän seurasi silmä kovana, mitä videon taustalla tapahtui. Taustalla käveli kaksi pientä tyttöä reput selässään.

Kun puhelu päättyi Paula huokasi syvään ja avasi lehden. “Taas sitä mennään,” hän ajatteli. Asia oli ehtinyt jo uutisiinkin asti. Paula näki lehdessä ilmoituksen, jossa kerrottiin kadonneesta lapsesta. Ellen Piispanen, ikä 7. Paula halusi tietysti selvittää tapauksen ja etsiä lapsen. Vaikka hänen työnsä oli rankkaa ja stressaavaa, hän silti piti siitä kovasti. Hän rakasti mysteerien ratkomista ja ihmisten auttamista. Paulan puhelin soi uudelleen. Siellä oli hänen ystävänsä Karoliina, joka soitti heti nähtyään ilmoituksen kadonneesta Ellenistä lehdessä. Ellen oli Karoliinan vanhan koulukaverin tytär ja Karoliina kertoikin erittäin omituisen yksityiskohdan, joka voisi auttaa tapauksen selvittämisessä. Hän kertoi Paulalle, että Ellenin perhe oli asunut useamman vuoden Afrikassa, silloin kun Ellen oli vielä pieni. 

He asuivat siellä suomalaisten maanviljelijöiden kanssa, jotka auttoivat sikäläisiä perheitä kasvattamaan ruokaa. Ellenin perhe oli muuttanut takaisin Suomeen vain pari kuukautta sitten, kun Ellen meni ensimmäiselle luokalle kouluun. Afrikan maanviljelijäyhteisössä saattaisi siis olla joku, joka tietäisi asiasta jotain. Paula kiitti tiedosta ja päätti kysyä pomoltaan saisiko hän ottaa heti lennon Afrikkaan. 

Paula ahmi spagettiannostaan vauhdilla kun Matti pyöri ympyrää työhuoneessaan ja lateli tietoja, mitä poliisilla oli Valeri Kollisesta: “Hänellä on yleensä musta lierihattu päässään ja musta takki yllään. Takista tippunut langanpätkä oli myös musta, joten on järkevää ilmoittaa, että poliisi etsii mustiin pukeutunutta miestä mustassa lierihatussa.” Samassa Paulan puhelin soi. Soittaja oli joku nuori tyttö, nimeltä Kerttu, joka oli huomannut Ellenin katoamisilmoituksen lehdessä ja törmännyt sattumalta Instagramia selaillessaan epäilyttävään kuvaan. Kuvassa oli Ellen, joka hymyili väkinäisesti sekä vanha mies ottamassa selfietä Nevan Salen edessä.

Kuvatekstinä oli “loppukesän lämmin päivä”. Miehellä oli musta lierihattu, aurinkolasit sekä mustat viikset. Kerttu kertoi, että oli yrittänyt jo hieman selvittää asiaa yksinään. Hän kertoi, että hänen serkullaan oli viikset ja paljon mustia vaatteita, mutta hän ei ollut tarpeeksi vanha ollakseen kuvan mies.

LUKU 2 - Sekavia selityksiä

“Lapsi on kadonnut. Hänet on nähty viimeksi koulusta kotiin johtavalla Nevantiellä. Lapsella on vaaleat hiukset, jotka olivat letillä sinä päivänä kun hän katosi. Hänellä oli keltainen mekko, jossa oli pieniä perhosten kuvia sekä mustat kengät jalassa. Lapsella oli myös kaksi hiuspinniä, joista toinen oli tippunut matkalla. Hiuspinnit olivat pinkkejä ja niissä oli valkoisia pilkkuja.”

“No, meneeks tässä kauan? Mun pitäs mennä pelaa Forttii ja Minecraftii”, Kake sanoi.&nbsp; “Tässä menee juuri sen verran aikaa, että saat kerrottua, minne näit tämän tytön menevän”, Paula sanoi äreästi. Hän alkoi jo tosissaan suuttua kun tuntui, ettei ketään olisi voinut vähempää kiinnostaa koko katoamistapaus. Hän näki teinin vilkuilevan puhelintaan kaiken aikaa ja nappasi lopulta vihaisesti kiinni tämän kädestä. “Oletko nähnyt jotain vai et?” Paula kysyi tiukasti. “No okei, siis mä näin et toi tyttö käveli ohi ja sit mä huomasin sellaisen punaisen Volvon”, Kake sanoi. Paula innostui ja halusi lisää tietoa. “Tiedätkö sinä tästä Volvosta mitään muuta?” hän uteli.

“Eikö muka?” Kake hörähti vähän nolona. “Ei”, Paula sanoi: “Sinun eilisellä videollasi näkyy takana eräs tyttö, joka on kadonnut. Kerro minulle, näitkö minne hän meni.” Paula näytti Kakelle puhelimestaan tämän omaa videota ja osoitti taustalla kävelevää Elleniä. “Kuka toi räkänokka muka on?” Kake kysyi.&nbsp; “Vähän käytöstapoja!” Paula komensi teiniä.&nbsp; “No, meneeks tässä kauan? Mun pitäs mennä pelaa Forttii ja Minecraftii”, Kake sanoi.&nbsp; “Tässä menee juuri sen verran aikaa, että saat kerrottua, minne näit tämän tytön menevän”, Paula sanoi äreästi. Hän alkoi jo tosissaan suuttua kun tuntui, ettei ketään olisi voinut vähempää kiinnostaa koko katoamistapaus.

Paula kuunteli ja teki muistiinpanoja, kun hänen pomonsa luetteli tapauksen yksityiskohtia ja piteli kädessään muovipussia, jonka sisällä oli pinkki hiuspinni valkoisilla pilkuilla. Paulan pomo oli nimeltään Luukas Långström. Hän oli vain muutaman vuoden Paulaa vanhempi, mutta oli ollut poliisivoimissa mukana pidempään ja näin ollen saanut ylennyksen ylemmäksi rikosetsiväksi jo aika nuorella iällä. Paula haaveili, että jonain päivänä hänkin voisi olla ylempi rikosetsivä, vaikka toisaalta hän kyllä piti omasta työstään ja siitä, että sai olla kentällä tekemässä kunnon etsivätyötä.

Luukas harrasti karatea ja palloilulajeja, kuten koripalloa ja jalkapalloa. Hän oli yleensä iloinen ja hyväntuulinen, mutta myös todella kunnianhimoinen ja halusi, että rikokset ratkotaan tyylillä ja tehokkaasti. Paula oli Luukkaan lempietsivä, sillä yleensä Paulan ratkomat tapaukset selvisivät sukkelasti, jos ei oteta huomioon Miro Honkasen tapausta, mikä oli melkoinen floppi, jos Luukkaalta kysytään. Luukas pukeutui huolettomasti, ei kovin hienostellen ja kaikki luulivatkin hänen olevan aika köyhä, mutta ei Luukkaalla ollut taloudellisia ongelmia. Olihan hänen palkkansa suhteellisen kova. Luukas myös haaveili salaa saavansa “parhaan salapoliisin tittelin” tai ainakin jonkinlaisen mitalin saavutuksistaan.

Paula soitti ovikelloa ja pieni kurttuinen nainen avasi oven. “Hän on varmaan 100-vuotias,” ajatteli Paula, mutta ei sanonut mitään. Paulan yllätykseksi mummo alkoi puhua varsin kovalla ja kimeällä äänellä. Paula ei olisi uskonut, että niin heiveröisestä ja kuihtuneen oloisesta hahmosta lähtisi niin kova ääni. Paula yritti kysellä Ellenistä ja katoamisesta, mutta mummo puhui ihan sekavia. Hän alkoi jossain vaiheessa muun muassa kertoa, että oli joskus itsekin kadonnut keskelle metsää ja nähnyt suden, joka melkein söi hänen päänsä, mutta hän oli pelastunut ampumalla sudelta hännän irti. Susi ei kuitenkaan ollut vähästä hätkähtänyt, vaan hyökännyt edelleen mummon kimppuun. Mummo oli horjahtanut ja tippunut jokeen, joka oli vienyt hänet pois suden luota.

Hän oli herännut myöhemmin rannalta tietämättä, missä oli. Oli kuulemma “luojan lykky”, että hän selvisi siitä. “Anteeksi, mutta miten tämä kaikki liittyy Ellenin katoamiseen?” Paula kysyi. “En minä siitä puhunutkaan”, mummo vastasi: “Luulin, että kysyit olenko minä joskus kadonnut kun aina minulta kysytään sitä samaa.” Paula pyöritteli silmiään: “Ahaa, no milloin viimeksi olet nähnyt Elleniä?” hän kysyi. “Viime viikolla kun hän kävi kakkukahveilla synttäreideni kunniaksi”, mummo kertoi. Paula alkoi olla sitä mieltä, että Ellenin mummolla oli ehkä dementia ja pohti olivatko Ellenin vanhemmat tästä ollenkaan tietoisia.

Name

Safari may block some audio or video from playing automatically and ‘read to me’ will skip these. You can configure this in Safari’s preferences.