Kesä & pelit

Herttoniemen kartanolla

Herttoniemen kartano 1800-luvulla. Kuva: Sundström, O. Herttoniemen kartano sivulta kuvattuna. Historialliset kuvakokoelmta, Museovirasto.

Kesä & pelit

Herttoniemen kartanolla

Herttoniemen kartanolla on pitkä historia. Tilan kokoelmista löytyy esineitä jotka ovat lahjoitettu museolle sekä entisten asukkaiden vanhoja tavaroita, kuten tilalla asuneiden lasten leluja.

Pienoisnäyttelyssä Kesä ja leikit on pelejä, nukkeja, shakkinappuloita, tinasotilaita sekä paljon muuta. Kartanon museossa löytyy myös muita esineitä, jotka kertovat lasten olosuhteista ennen vanhaan – esimerkiksi jäännöksiä Herttoniemen kansankoulusta ja Bergbomin lasten koulukirjoja.

Bergbomin perhe muutti kartanoon vuonna 1859. Perhe koostui vanhemmista Carl Gustaf ja Helena, sekä heidän kuudesta lapsestaan: Frans, Karl, Jenny, John ja Helena. Lapset varttuivat tilalla ja näkivät sen muuttuvan 1800-luvun lopulla. He omistivat kartanokokonaisuuden 1900-luvun alkuun asti.

Yhteiskunta muuttui 1800-luvulla ja sen mukana myös käsitys lapsista kaikista eri yhteiskuntaluokista. Suomi kehittyi maanviljelijäyhteiskunnasta,
missä sukupolvien elämä näytti pitkään aika samanlaiselta, kohti modernia valtiota, jossa elämme tänä päivänä. Teollistuminen, urbanisaatio ja väestön kasvu johtivat yhteiskuntakehityksen uuteen
suuntaan. Lasten työllistäminen vähentyi, kun koneet alkoivat korvata työläisiä ja työtehtäviin alettiin tarvita enemmän erikoisosaamista.

Bergbomin lapset saivat hoitaa omia uudistuksia mutta he eivät olleet ainoita lapsia tilalla. Mailla asui lapsia eri yhteiskuntaluokista, herrasväen lapsista torppareiden lapsiin, jotka asuivat maiden reuna-alueilla, vanhempiensa tonteilla. Esimerkiksi pysyvä koululaitos kehittyi
pikku hiljaa 1800-luvun aikana. Uskonnollisten lukutaitovaatimusten myötä koulut kehittyivät ja lasten fokus siirtyi käytännöllisistä opeista, kuten töistä, kohti koulunkäyntiä.

Kesä ja pelit tarjoaa katsauksen lasten arkeen 1800-luvulla, muun muassa leluhistorian, kouluhistorian ja työhistorian välityksellä.

Näyttelyn on suunnitellut Helsingin yliopiston opiskelijat, Tre Smeder -säätiön, Pernajan Malmgårdin ja Svenska Litteratursällkapetin tuella. Tarkastele kuvia, käy läpi lasten tarinoita ja vieraile museon kotisivuilla.

Kuva: Wilhelm Breitenstein

Työ, vapaa-aika ja koulunkäynti

Näyttelyesineitä osa 1

Herttoniemen kartanon kansakoulu

Näyttelyesineitä osa 2

Leikkikalut ja leikit

Näyttelyesineitä osa 3

Teini-ikä ja tulevaisuus

Näyttelyesineitä osa 4

HYPERLINKKI - klikkaa linkki-ikonia, jotta pääsisit lähteen kotisivulle.

Työ, vapaa-aika ja koulukäynti

Liikkuessamme 1800-luvun toisella puoliskolla on paljon huomioitavaa: Urbanisaatio ja teollistuminen, orastava luokkayhteiskunta, koululaitos, kansallisaate ynnä muuta. Mutta mikäli tarkastelemme tätä suurennuslasin kautta myös tavallinen elämä on löydettävissä: Arki, ihmissuhteet, surut ja ilot.

Kuva:
Perunankylvöä Herttoniemessä, Herttoniemen kartanon arkisto.

Kartanon lapset

Millaisia lapsia eli Herttoniemen kartanolla?

Luonnollisesti täällä eli herrasväen tyttäret ja pojat, mutta heidän lisäksi täällä liikkui palvelusväen ja torppareiden lapsia. Heidän vanhempansa työskentelivät kartanolla maata viljellen.

Ajan lapsilta edellytettiin yleisesti, että he oppisivat työskentelemään. Näin ollen he saivat seurata vanhempiaan töihin. Vanhemmat sukulaiset tai isosiskot tai -veljet vahtivat yleensä perheen pienimpiä, mutta melko pian heidät otettiin mukaan pelloille tai metsätöihin.

Raja leikin ja työn välissä ei aina ollut selkeä, mutta vähän vanhempana lapsena sai kuitenkin hoitaa askareita – samalla tavoin kuin tänäkin päivänä. Tehtävien joukossa oli esimerkiksi tuoda polttopuita sisälle, hakea vetta kaivosta, vahtia sisaruksia, poimia kiviä pellolta tai huolehtia lampaista.

Kuva:
Agnes Gripenberg, Karl Bergbomin vaimo, ja heidän lapsensa Ragnar ja Märta. Ragnar ja Märta olivat kartanon lahjoittajien joukossa. Kartano lahjoitettiin Svenska Odlingens Vännerille vuonna 1919. Herttoniemen kartanon arkisto.

Lapsia muualla

1800-luvulla väestö kasvoi erittäin nopeasti. Moni perhe muutti kaupunkiin toivoen löytävänsä töitä. Sekä maaseudulla että kaupungissa koettiin, että "rehti" ja hyvä työ oli lapsille ja nuorille hyväksi. Näin he oppisivat hyvää käytöstä ja muita taitoja.

1800-luvun työpaikat olivat usein vaativia ja jopa vaarallisia. Teollisuuden laitokset kuten sahat, tupakkatehtaat, lasiruukit ja tekstiilitehtaat palkkasivat usein lapsia tähän aikaan. Lisäksi oli mahdollista saada töitä

konttoreissa tai kaupoissa apulaisena, juoksupoikana tai -tyttönä. Eräät saivat myös töitä lastenvahteina tai tavaroita kadulla kaupaten. Lapset, joilla oli monta sisarusta, köyhät vanhemmat, vain yksi vanhempi tai olivat jopa orpoja, joutuivat usein tekemään töitä perheen elättämiseen. He kävivät harvoin koulua.

Lisäksi kaupungeissa oli työväentaloja, joissa lapset viettivät aikaa ennen koulua ja koulun jälkeen – kerhotoimintaa ja harrastuksia ei ollut, ja vanhemmat työskentelivät paljon ja pitkään.

Timiriasew Ivan, v. "Sähkösanomapoikia Hufvudstadsbladetin konttorin edustalla, Läntinen Heikinkatu 8 (nykyinen Mannerheimintie 4)". Helsingin kaupunginmuseo.