Kesä & pelit

Herttoniemen kartanolla

Herttoniemen kartano 1800-luvulla. Kuva: Sundström, O. Herttoniemen kartano sivulta kuvattuna. Historialliset kuvakokoelmta, Museovirasto.

Kesä & pelit

Herttoniemen kartanolla

Herttoniemen kartanolla on pitkä historia. Tilan kokoelmista löytyy esineitä jotka ovat lahjoitettu museolle sekä entisten asukkaiden vanhoja tavaroita, kuten tilalla asuneiden lasten leluja.

Pienoisnäyttelyssä Kesä ja leikit on pelejä, nukkeja, shakkinappuloita, tinasotilaita sekä paljon muuta. Kartanon museossa löytyy myös muita esineitä, jotka kertovat lasten olosuhteista ennen vanhaan – esimerkiksi jäännöksiä Herttoniemen kansankoulusta ja Bergbomin lasten koulukirjoja.

Bergbomin perhe muutti kartanoon vuonna 1859. Perhe koostui vanhemmista Carl Gustaf ja Helena, sekä heidän kuudesta lapsestaan: Frans, Karl, Jenny, John ja Helena. Lapset varttuivat tilalla ja näkivät sen muuttuvan 1800-luvun lopulla. He omistivat kartanokokonaisuuden 1900-luvun alkuun asti.

Yhteiskunta muuttui 1800-luvulla ja sen mukana myös käsitys lapsista kaikista eri yhteiskuntaluokista. Suomi kehittyi maanviljelijäyhteiskunnasta,
missä sukupolvien elämä näytti pitkään aika samanlaiselta, kohti modernia valtiota, jossa elämme tänä päivänä. Teollistuminen, urbanisaatio ja väestön kasvu johtivat yhteiskuntakehityksen uuteen
suuntaan. Lasten työllistäminen vähentyi, kun koneet alkoivat korvata työläisiä ja työtehtäviin alettiin tarvita enemmän erikoisosaamista.

Bergbomin lapset saivat hoitaa omia uudistuksia mutta he eivät olleet ainoita lapsia tilalla. Mailla asui lapsia eri yhteiskuntaluokista, herrasväen lapsista torppareiden lapsiin, jotka asuivat maiden reuna-alueilla, vanhempiensa tonteilla. Esimerkiksi pysyvä koululaitos kehittyi
pikku hiljaa 1800-luvun aikana. Uskonnollisten lukutaitovaatimusten myötä koulut kehittyivät ja lasten fokus siirtyi käytännöllisistä opeista, kuten töistä, kohti koulunkäyntiä.

Kesä ja pelit tarjoaa katsauksen lasten arkeen 1800-luvulla, muun muassa leluhistorian, kouluhistorian ja työhistorian välityksellä.

Näyttelyn on suunnitellut Helsingin yliopiston opiskelijat, Tre Smeder -säätiön, Pernajan Malmgårdin ja Svenska Litteratursällkapetin tuella. Tarkastele kuvia, käy läpi lasten tarinoita ja vieraile museon kotisivuilla.

Kuva: Wilhelm Breitenstein

Työ, vapaa-aika ja koulunkäynti

4

Näyttelyesineitä osa 1

8

Herttoniemen kartanon kansakoulu

10

Näyttelyesineitä osa 2

13

Leikkikalut ja leikit

16

Näyttelyesineitä osa 3

18

Teini-ikä ja tulevaisuus

22

Näyttelyesineitä osa 4

25

HYPERLINKKI - klikkaa linkki-ikonia, jotta pääsisit lähteen kotisivulle.

Loading...

Työ, vapaa-aika ja koulukäynti

Loading...

Liikkuessamme 1800-luvun toisella puoliskolla on paljon huomioitavaa: Urbanisaatio ja teollistuminen, orastava luokkayhteiskunta, koululaitos, kansallisaate ynnä muuta. Mutta mikäli tarkastelemme tätä suurennuslasin kautta myös tavallinen elämä on löydettävissä: Arki, ihmissuhteet, surut ja ilot.

Loading...

Kuva:
Perunankylvöä Herttoniemessä, Herttoniemen kartanon arkisto.

Loading...

Kartanon lapset

Loading...

Millaisia lapsia eli Herttoniemen kartanolla?

Loading...

Luonnollisesti täällä eli herrasväen tyttäret ja pojat, mutta heidän lisäksi täällä liikkui palvelusväen ja torppareiden lapsia. Heidän vanhempansa työskentelivät kartanolla maata viljellen.

Ajan lapsilta edellytettiin yleisesti, että he oppisivat työskentelemään. Näin ollen he saivat seurata vanhempiaan töihin. Vanhemmat sukulaiset tai isosiskot tai -veljet vahtivat yleensä perheen pienimpiä, mutta melko pian heidät otettiin mukaan pelloille tai metsätöihin.

Raja leikin ja työn välissä ei aina ollut selkeä, mutta vähän vanhempana lapsena sai kuitenkin hoitaa askareita – samalla tavoin kuin tänäkin päivänä. Tehtävien joukossa oli esimerkiksi tuoda polttopuita sisälle, hakea vetta kaivosta, vahtia sisaruksia, poimia kiviä pellolta tai huolehtia lampaista.

Loading...

Kuva:
Agnes Gripenberg, Karl Bergbomin vaimo, ja heidän lapsensa Ragnar ja Märta. Ragnar ja Märta olivat kartanon lahjoittajien joukossa. Kartano lahjoitettiin Svenska Odlingens Vännerille vuonna 1919. Herttoniemen kartanon arkisto.

Loading...

Lapsia muualla

1800-luvulla väestö kasvoi erittäin nopeasti. Moni perhe muutti kaupunkiin toivoen löytävänsä töitä. Sekä maaseudulla että kaupungissa koettiin, että "rehti" ja hyvä työ oli lapsille ja nuorille hyväksi. Näin he oppisivat hyvää käytöstä ja muita taitoja.

1800-luvun työpaikat olivat usein vaativia ja jopa vaarallisia. Teollisuuden laitokset kuten sahat, tupakkatehtaat, lasiruukit ja tekstiilitehtaat palkkasivat usein lapsia tähän aikaan. Lisäksi oli mahdollista saada töitä

konttoreissa tai kaupoissa apulaisena, juoksupoikana tai -tyttönä. Eräät saivat myös töitä lastenvahteina tai tavaroita kadulla kaupaten. Lapset, joilla oli monta sisarusta, köyhät vanhemmat, vain yksi vanhempi tai olivat jopa orpoja, joutuivat usein tekemään töitä perheen elättämiseen. He kävivät harvoin koulua.

Lisäksi kaupungeissa oli työväentaloja, joissa lapset viettivät aikaa ennen koulua ja koulun jälkeen – kerhotoimintaa ja harrastuksia ei ollut, ja vanhemmat työskentelivät paljon ja pitkään.

Timiriasew Ivan, v. "Sähkösanomapoikia Hufvudstadsbladetin konttorin edustalla, Läntinen Heikinkatu 8 (nykyinen Mannerheimintie 4)". Helsingin kaupunginmuseo.

Hägglund, E. Heinäntekoa. (1925-1930): SLS 865 B 292.

Koulujen loma-ajat

Aikojen alusta koululaitoksen oli sopeuduttava työelämään. Työnteko nähtiin koulunkäyntiä tärkeämpänä jopa edelleen 1900-luvun alussa. Lapset saivat usein lupaa olla poissa koulusta työn takia - maaseudulla lukukaudet olivat vielä lyhyempiä. Kaupungeissa voitiin esimerkiksi käydä koulua joka toinen päivä ja joka toinen päivä töissä.

Kesällä kaikki olivat lomalla ja auttamassa peltotöissä - loma-aika, josta kehittyi nykyiset kesälomamme. Sysksyllä sai jälleen lomaa, koska oli autettava sadonkorjuussa. Tästä muodostui syyslomamme.

Tinasotilaat

Kaksi tinasotilasta. Nämä olivat suosittuja 1800-luvulla ja 1900-luvulla niiden muotoilusta tuli taiteellisempaa. Niistä tuli suosittuja keräilykohteita aiukuisille.

Pahvieläimiä

Tiikeri ja karhu, molemmat pahvia. Eläimet olivat suosittuja lasten leluja ja lisäksi niillä oli tärkeä kasvatuksellinen tavoite.

Laiva Toivo

"Toivo” on melko yleinen nimi laivoille ja aluksille. Tämä lelu, jolla Bergbomin lapset Märta ja Ragnar leikkivät, esittää todennäköisesti höyrylaiva “Toivoa”, joka liikennöin Jämsän ja Lahden välissä 1800-luvulla.

Palloja

Kaksi palloa, nahkaa. Pallopelit ovat eri muodossa olleet olemassa vuosituhansien ajan. 1800-luvulla köyhempien perheiden lapset tekivät myös palloja itse, muun muassa nahasta tai tuohesta. Voitiin myös heittää palloa tai leikkiä erilaisia palloleikkejä kuten esim. “pirr-boll”.

Kuva: Oppilaita koulun edustalla. Koulu sijaitsi Herttoniemen kartanon vanhassa päärakennuksessa. Herttoniemen kartanon arkisto.

Herttoniemen kartanon kansakoulu

Vuonna 1882 perustettiin kansakoulu Herttoniemen kartanon vanhaan päärakennukseen. Tähän aikaan kouluaika kesti neljä vuotta, eikä ollut pakollista käydä koulua. Kansakoulu oli koulu, jota ei ainoastaan hyväosaiset saivat käydä, mutta kaikilla koululaisilla oli oltava hyväkuntoisia ja siistejä vaatteita sekä tuoda omat lounaseväät mukanaan. Näin ollen monella lapsella ei kuitenkaan ollut varaa käydä koulua.