Parkvandring Hertonäs

Päronträdet

Hyvin hoidettu puutarha oli 1800-luvulla statussymboli. Kartanoilla, kuten Herttoniemessä, viljeltiin ajan tapaan sekä kauneuden että käytännön tarpeisiin. Hedelmäpuut edustivat näitä molempia. Kun hyötykasveja usein istutettiin etäämmälle, istutettiin kauniit hedelmäpuut, kuten tämä päärynäpuu, avoimille nurmikoille rakennuksen eteen. Tällä tavoin niiden kukintoja pystyi ihailla pääsisäänkäynniltä käsin. Tämä päärynäpuu on viimeinen 1800-luvulta peräisin oleva kartanon hedelmäpuu ja kenties Suomen vanhin. Se on noin 15 metriä korkea ja oli luultavasti tätä pidempi ennen myrskyä, joka katkaisi sen rungon 1990-luvulla. Puu tuottaa yhä hedelmää.

In the 19th century, a well-managed garden was a status symbol and a source of pride for both the gentry, the bourgeoisie, and the common man. The gardens of mansions like Herttoniemi were often planned with both beauty and utility in mind, and the fruit trees fulfilled both these goals. Whereas other utility plants would be grown in a faraway corner, beautiful fruit trees like this pear tree got a spot on the open lawn in front of the mansion - when in bloom, its flowers would surely have been admired from the main entrance. This pear tree is the only fruit tree left in the park today and originates from the 19th century. It is most likely the oldest such tree in Finland and reaches approximately 15 meters into the open air. It might have been even larger before a storm broke off a third of the tree in the '90s, but fruit-wise the tree is still going strong!

Nämä keinotekoiset lammet luotiin 1810-luvun lopulla, vara-amiraali Carl Olof Cronstedtin omistaessa kartanoalueen. Suuri osa aiemmasta, barokkityylisestä, puistosta tehtiin englantilainen puisto, joille tunnusomaista oli pienet lammet ja kauniit huvimajat, joilla haluttiin luoda idyllinen satumainen tunnelman.&nbsp; Lisäksi lammissa on keinotekoisia saaria. Näin ollen moni työläinen uhrasi aikaansa ensin kaivamalla suuria kuoppia ja sitten rakentamalla uusia maa-kasoja alueelle ennen kuin lammet täytettiin vedellä. Lisäksi kartanon puutarhurilla oli paljon puuhaa istuttaessaan puista ja pusikoita yms. uusille saarille. Lampien valmistuttua Cronstedt hankki paikalle sorsia, joille tehtiin omat mökit. Tehtävään erityisesti palkattu nainen hoiti ja syötti sorsia.

These ponds are artificially made. They were built in the late 1810’s when admiral Carl Olof Cronstedt owned the manor. A part of the large baroque-style park was redone following English styles. English parks were known for small ponds and beautiful gazebos that created a fairytalelike atmosphere.&nbsp; The ponds include small islets that are also artificial. That means many workers put a lot of time carving out the ponds and then build new mounds that would become islets when the pond was filled with water. The gardener also had a lot of things to do, such as planting trees and bushes on the islets. When the ponds were finished Cronstedt purchased ducks for them. The ducks got their own cottages to live in and a woman was hired to take care of them.

Herttoniemen englantilainen puisto antaa katsauksen 1800-luvun kartanokulttuuriin. Puisto on mahdollisesti alunperin 1760-luvulta ja arkkitehti Bengt von Spångenin suunnittelema, mutta sen nykyinen muoto on 1800-luvulta, vara-amiraali Cronstedtin ajalta. Puiston restaurointi alkoi 1920-luvulla ja kesti useamman vuoden. Puiston ja puutarhan restaurointia varten alueelle otettiin puutarhavuokralaisia. Ensimmäinen vuokralainen oli Hylmar Sjölund vuonna 1920. Sjölundin tehtäviin kuului koko kartanoalueen huolto ja hoito, sekä ruohonleikkuu vähintään kahdesti vuodessa. Vuosina 1930-1961 kartanolla oli kaksi puutarhavuokralaista, Karl Johansson ja Paul Mattson. 1950-luvulla tehtiin sopimus puistojen hoidosta Helsingin kaupungin kanssa. Nykyään puistoja hoitaa STARA. Johanssonin sukulaiset jatkoivat työtä aina vuoteen 2011 asti ja nykyään alueen pelloista ja viljeystä vastaa Stadin puutarhuri.

The English-style park provides a glimpse of 19th&nbsp;century manor culture. The park is from the 1760’s, originating to the architect Bengt von Spången’s time. The park got its current form in the 1800’s, during admiral Cronstedt’s time. The restoration of the park started in the 1920’s. Helene Bergbom, among others, donated money for the restoration in 1929. To restore the park and the garden a leasehold was put up. The first leaseholder was Hylmar Sjölund in 1920. Sjölund’s tasks included cleaning up the park, the garden, and the farmhouse in the spring as well as cutting the grass with a scythe twice during the summer. There were all in all two leaseholders in Herttoniemi manor between 1930 and 1961, Karl Johansson and Paul Mattson. In the 1950s an agreement with Helsinki City was about about caring for the parks. Nowadays the parks are tended by STARA. The relatives of Johansson continued the leasehold up until 2011. Since then, the leaseholder of the park has been Stadin puutarhuri.

In the park of the mansion there are two gazebos - both designed by the famous architect Carl Ludvig Engel in the early 19th century, when the owner of Herttoniemi mansion, Carl Olof Cronstedt, had many changes made to the grounds. The drawings of the gazebos can be found in the National Gallery of Finland, but no mention of who had commissioned the drawings or where they were for can be found in the blueprints. Thankfully, the resemblance to the finished product proves the connection! Gazebos were places where the people of the mansion would have their afternoon coffee, drink their evening tea, or spend time with visiting friends. They were popular during the era of Romanticism and symbolized an ideal of rural quaintness and longing to spend time in nature. This gazebo is situated in the English-style park of the mansion, which, in opposition to the symmetry and rigidity of the baroque French-style park, is full of curves and natural growth. In fact, the park here in Herttoniemi is one of the best-preserved examples of an English-style park in the entire country.

Herttoniemen Kartanon tilalta löytyy kaksi Carl Ludvig Engelin 1800-luvun alussa suunnittelemaa huvimajaa, jotka Carl Olof Cronstedt tilasi osana kartanon alueelle tehtyjä muutoksia. Suomen Kansallisgalleriasta löytyy Engelin piirustuksia huvimajoista, mutta niistä ei käy ilmi kenelle tai mihin tarkoitukseen ne suunniteltiin. Lopputulos kuitenkin muistuttaa merkittävästi Herttoniemen huvimajoja. Huvimajoissa säätyläiset nauttivat yhdessä teetä tai kahvia. Ne olivat suosittuja romantiikan aikakaudella ja symbolisoivat maaseudun idylliä ja kaipuuta luontoon. Tämä huvimaja sijaitsee kartanon alueen englantilaisen puiston puolella, joka on tyypillinen esimerkki ja yksi parhaiten säilyneistä englantilaisista puistoista Suomessa. Englantilainen puisto on muodoltaan luonnollisempi ja pehmeämpi verrattuna sen symmetriseen ja jäykkään ranskalaiseen vastapariinsa.

Pohjoismaissa puistokadut olivat pitkään epätavallisia. Puita kaadettiin usein rakennusmateriaalia, polttopuita, peltoja ja maatilan eläimiä varten. Renesanssin myötä puistokadut yleistyivät ja niitä luotiin usein jo olemassa olevien teiden kupeeseen, kuten tähän Herttoniemen kartanolta Tammisaloon johtavaan tien yhteyteen. Herttoniemen kartanon puistokaduista monet ovat peräisin Carl Olof Cronstedin ajalta. Hän perusti 1810-luvulla päärakennuksen eteläpuolelle ranskalaisen puiston ja antoi istuttaa päätielle lehmuksia, sekä koivuja, vaahteroita ja kuusia pitkin kauempana sijaitsevia polkuja. Tammisaloon vievän tien kuuset oletetaan ilmestyneen kartanon alueelle vasta 1800-luvun loppupuolella ja monet alkuperäisistä puista jouduttiin huonon kuntonsa vuoksi korvaamaan uusilla 2000-luvun taitteessa.

Alleys like this were rare in the Nordic countries for most of history. Usually, all trees around settlements were used for firewood and building materials, and many areas were cleared to make room for fields or for animals to graze. After the renaissance reached Finland their numbers swelled, and trees were often planted along already exiting roads - like this one, which leads to Tammisalo to the east. Many alleys in this park originate from the time of Carl Olof Cronstedt. In the 1810s, he commissioned the French-inspired park south of the main building and had many trees planted along the pathways - linden trees along the main one, and birch, maple, and spruce trees along the peripheral ones. However, the spruces along the Tammisalo road were planted later on, by the end of the 19th century, and have since been replaced in the year 2000 due to the poor condition of the original trees.

Herttoniemen päärakennus on toiminut asuinpaikkana kartanon omistajille. Viimeinen perhe, joka asui rakennuksessa, ennen sen lahjoittamista Svenska Odlingens Vänner:ille, oli Bergbomin perhe. Bergbomin suku lahjoitti kartanon, jotta siitä tehtäisiin museo. Kartanosta tuli virallisesti museo 1920-luvulla. Päärakennuksessa on kaksi kerrosta ja yhteensä 14 huonetta. Zacharias Topeliuksen perijät ovat lahjoittanut osan heidän kokoelmistaan tänne. Ne säilytetään päärakennuksen kirjastossa sekä niin kutsutussa "Topeliushuoneessa". Toiset tärkeät kokoelmat säilytetään myöskin päärakennuksessa. Päärakennusta remontoitiin 1990-luvulla. Rakennus maalattiin keltaiseksi sekä katto vaihdettiin.

The mansion has been used a residence for the owner of the manor. The last family to live here before it was donated to Svenska Odlingens Vänner, was the Bergbom's family. Bergboms relatives donated it so it would be used as a museum. The mansion along with the rest of the manor became officially a museum in the 1920's. The mansion is two storied and has 14 rooms. Zacharias Topelias relatives has also donated some of their archive collections, which are stored in the mansions library and in the so called Topeliusrummet. Other important archives are also stored in the mansion. During the 1990's the mansion was renovated; the mansion was painted yellow and the roof was replaced with a new one.

https://assets.api.bookcreator.com/templates/WzrWzb5zAaLQPdWFUrQd/assets/-MRzCkWC_uJrbi8z6fky.png?width=625&height=469

Herttoniemen kartanon tuulimylly on alunperin kotoisin Hankoniemen Täktomin Södergårdista. Tuulimylly siirrettiin vuonna 1922 nykyiselle paikalleen osana Herttoniemen kartanon kunnianhimoista hanketta luoda alueelle ulkomuseo, jonka tarkoituksena olisi ollut esitellä uusimaalaista maaseutua, Seurasaaren tapaan. Tuulimyllyn siivekkeet uusittiin vuonna 1971 myllyn oltua jonkin aikaa ilman siivekkeitä. Siivekkeet kustansi taiteilija Aino Merimaa, joka korvauksena sai käyttää Herttoniemen kartanon tiloja ateljeena. Uudet siivekkeet tehtiin alkuperäisiä lyhyemmiksi, jotta niissä ei voitu kiivetä. 7. päivä elokuuta 1988 myllyn siivekkeet ja paneelit vaurioituivat pyromaanin sytyttämässä tulipalossa. Vauriot korjattiin ja tuulimylly on yhä yksi Herttoniemen Kartanon tunnistettavimmista maamerkeistä.

The windmill belonging to Herttoniemi manor is originally from&nbsp;Södergård farmstead in Täktom in Hankoniemi. The mill was moved to its current location in 1922, in conjunction with ambitions of making a parish museum in Herttoniemi. The aim was to present the Uusimaa countryside, a bit like Seurasaari open-air museum. After some time without wings they were renewed in 1971. The wings of the mill were renewed by the artist Aino Merimaa who in return got to use the manor spaces as her atelier. The new wings were made smaller than the originals, mostly so no one would climb on them. On the 7th&nbsp;of August 1988 a pyromaniac set the mill on fire. The wings and the wooden exterior were damaged but are repaired. The windmill is a known landmark for Herttoniemi manor.

Knusbackan maatila perustettiin alun perin Sipoon Boxin kylään vuonna 1777. Se toimi maatilana vuoteen 1910, jolloin viimeinen maanviljelijäpari kuoli. Tämän jälkeen se myytiin Herttoniemen kartanolle 1920-luvulla. Knusbackasta tuli osa museota vuonna 1932, näyttääkseen kuinka oli elää maanviljelijänä suomenruotsalaisilla seuduilla. Knusbacka koostuu kahdesta luhtiaitasta, yhdestä navetasta, sikalasta, vasikka-aitauksesta, rehuladosta sekä maatalosta. Knusbackassa on järjestetty monia juhlia, esim. häitä. Knusbackaa on remontoitu monta kertaa sen jälkeen kun siitä tuli osa museota. 1960-luvulla ja 1970-luvulla alue oli vandalismin sekä murtoyritysten kohteena. Tämä johti aidan rakentamiseen vuonna 2003. Lisäksi arkistokokoelmat siirrettiin pois alueen rakennuksista.

Kvarnen

Väderkvarnen som finns på Hertonäs gård är ursprungligen från Södergård i Täktom på Hangö udd. Kvarnen flyttades till sin nuvarande plats år 1922 i samband med Hertonäs ambitioner om ett sockenmuseum. Syftet var att framställa den nyländska landsbygden, litet som Fölisön utemuseum.&nbsp;&nbsp; Väderkvarnens vingar förnyades år 1971 efter att kvarnen en längre stund varit helt utan sina vingar. Vingarna bekostades av konstnären Aino&nbsp;Merimaa, som i ersättning fick använda utrymmen på Hertonäs gård som ateljé. De nya vingarna gjordes kortare än de ursprungliga vingarna, mest för att någon skulle klättra på vingarna.&nbsp;&nbsp; Den 7 augusti 1988 tändes kvarnen på av en pyroman. Kvarnens vingar och brädfodring tog skada, men är i dag förnyade.&nbsp;Väderkvarnen är än i dag ett mycket känt landmärke för Hertonäs gård.&nbsp;

Hertonäs huvudbyggnad har fungerat som residens för gårdens ägare. Den sista familjen som bodde i byggnaden, innan den skänktes till Svenska Odlingens Vänner, var familjen&nbsp;Bergbom.&nbsp;Bergboms&nbsp;släkt&nbsp;skänkte gården för att göra gården till ett museum.&nbsp;Huvudbyggnaden och resten av gården, blev&nbsp;officiellt&nbsp;ett museum&nbsp;på 1920-talet.&nbsp; I huvudbyggnaden finns det två våningar med sammanlagt 14 rum.&nbsp;Zacharias Topelius arvingar har skänkt&nbsp;några av sina samlingar som nu&nbsp;bevaras i Huvudbyggnadens&nbsp;bibliotek samt i det nuvarande "Topeliusrummet".&nbsp;Andra viktiga samlingar till Hertonäs bevaras&nbsp;också&nbsp;i Huvudbyggnaden.&nbsp;&nbsp; Under 1990-talet&nbsp;renoverades huvudbyggnaden, huset kom då att målas gult och taket byttes ut.

Granallén

I Norden var alléer&nbsp;länge mycket&nbsp;ovanliga,&nbsp;speciellt då man ofta högg ner träd&nbsp;för att använda dem som ved och virke, eller för att göra rum för åkrar och&nbsp;bete för djur.&nbsp;Efter renässansens genombrott blev de dock populära -&nbsp;alléer anlades ofta vid existerande vägar, likt denna väg som sedan länge lett från Hertonäs gård mot Tammelund.&nbsp; Av alléerna i Hertonäs gårds park härstammar många från&nbsp;Carl Olof Cronstedts tid – han anlade&nbsp;på 1810-talet den franska parken söder om&nbsp;huvudbyggnaden, och&nbsp;lät plantera lindar längs huvudgången&nbsp;samt björk, lönn och gran&nbsp;längs&nbsp;de&nbsp;avsides stigarna, inklusive vägen mot Tammelund.&nbsp;Granarna antas dock först ha kommit hit i slutet av 1800-talet, och de förnyades dessutom&nbsp;vid sekelskiftet 2000 eftersom så många av de ursprungliga träden var i dåligt skick.&nbsp;

Lusthuset

På Hertonäs gård finns två lusthus, båda ritade av Carl Ludvig Engel på början av 1800-talet då gårdens ägare Carl Olof Cronstedt lät utföra många förändringar på parkområdet. I Finlands Nationalgalleri finns ritningarna, som varken berättar för vem eller för var lusthusen designats, men de liknar uppenbart på slutprodukterna. Lusthusen var ställen där herrskapsfolket kunde dricka kvällste, ta eftermiddagskaffe, eller umgås med vänner och bekanta. De var populära under romantikens tid, och symboliserade lantlig idyll samt en längtan att spendera tid i naturen. Detta lusthus står i den engelska delen av parken, som är en av de bäst bevarade exemplen på en typisk "engelsk park" i Finland. Till skillnad från den symmetriska och stela franska parken är den engelska parken mer naturlig och mjuk i sin design.

Hertonäs engelska park&nbsp;ger&nbsp;en&nbsp;inblick&nbsp;i 1800-tals herrgårdskultur.&nbsp;Parken är från 1760-talet, från arkitekten Bengt von Spångens tid, men parkens nuvarande form är från amiral Cronstedts tid på 1800-talet.&nbsp;Restaureringen av parken började på 1920-talet, men tog flera år. Bland annat Helene&nbsp;Bergbom&nbsp;donerade pengar till restaureringen 1929. För att restaurera parken&nbsp;och trädgården ingicks arrendeavtal med trädgårdsarrendatorer.&nbsp;&nbsp; Trädgårdens första arrendator var&nbsp;Hylmar&nbsp;Sjölund år 1920. Till Sjölunds sysslor hörde&nbsp;bland annat att på våren rengöra&nbsp;parken, trädgården&nbsp;och mangården, och på sommaren&nbsp;slå gräset&nbsp;minst två gånger. Mellan&nbsp;1930–1961 hade Hertonäs sammanlagt två trädgårdsarrendatorer, Karl Johansson och Paul Mattson. På 1950-talet slöts ett avtal om skötseln av parkerna med Helsingfors stad. Numera sköts parkerna av STARA. Johanssons släktingar fortsatte arrendatorskapet&nbsp;tills år 2011.&nbsp;Numera är Stadin&nbsp;puutarhuri gårdens arrendator.&nbsp;

De här dammarna är&nbsp;konstgjorda. De byggdes under slutet av 1810-talet då&nbsp;amiral&nbsp;Carl Olof Cronstedt ägde gården. En del av den stora barockparken byggdes om&nbsp;enligt&nbsp;engelsk stil.&nbsp;Engelska parker kännetecknades av små dammar och vackra lusthus som skapade en idyllisk sagoatmosfär.&nbsp;&nbsp; Dammarna har dessutom konstgjorda öar i sig. Det betyder att många arbetare har satt tid på att först gräva stora gropar och sedan&nbsp;bygga nya jordhögar i mitten som blir öar då dammen fylls. Förutom det har också gårdens trädgårdsmästare haft mycket att göra för att plantera träd&nbsp;och buskar m.m. på de nya öarna.&nbsp; Då dammarna var färdiga&nbsp;köpte&nbsp;Cronstedt änder som skulle bo&nbsp;i dem.&nbsp;Dessa änder fick egna&nbsp;stugor att bo i&nbsp;och en kvinna anställdes&nbsp;för att&nbsp;sköta om och mata de här änderna.

På 1800-talet var en välskött trädgård en statussymbol, både för herrskap och allmoge. På herrgårdar som Hertonäs odlade man i tidens anda ofta både för skönhet och för nytta, och fruktträden stod för båda - medan de andra nyttoväxterna ofta planterades i en avsides trädgård så kunde vackra fruktträd, såsom detta päronträd, planteras på de öppna gräsmattorna framför huset så att dess blommor kunde skönjas från huvudingången. Päronträdet är idag det enda kvarvarande fruktträdet från 1800-talet i parken, och är antagligen Finlands äldsta päronträd. Det är ungefär 15 meter långt, och var eventuellt längre innan ena stammen bröts av i en storm på 90-talet. Frukt producerar det dock fortfarande!

Ritningarna till lusthusen - Carl Ludvig Engels signatur syns i nedre högra hörnet, och som man ser blev lusthusen inte helt som originellt planerade i slutändan.

Huvimajan piirustukset - Carl Ludvig Engelin allekirjoitus näkyy oikeassa alakulmassa. Piirustuksia katsoessa näkee, että huvimajoja ei toteutettu täysin piirustusten mukaisesti.

Knusbacka farmstead was originally founded the year of 1777 in the village of Box in Sipoo. It functioned as a farm up till 1910, when the last pair of farmers died, whereafter it was sold to the Herttoniemi Manor in the 1920’s. In the year of 1932 Knusbacka became a part of the museum, to show how life was in the Swedish-speaking population of the country. Knusbacka consists of two lofts, a barn, stable, pigsty, calf pen, fodder barn and a farmhouse. There’s also been many different celebrations organized in Knusbacka, for example weddings. Knusbacka has also been renovated many times since it became a part of the museum. During the 1960’s and 1970’s it became a victim of vandalism and attempts of burglary. Which lead to the fence being built and the archives were moved away.

Designs for the gazebo - not the signature of Carl Ludvig Engel in the lower right corner, and the fact that the real gazebo isn't 100% true to the drawing.

Knusbacka är&nbsp;ursprungligen&nbsp;från byn Box i Sibbo och grundades år 1777.&nbsp;Den fungerade som en bondgård fram till år 1910, då sista&nbsp;bondeparet&nbsp;dog, varefter den såldes till Hertonäs Gård på 1920-talet.&nbsp;&nbsp;År 1932&nbsp;blev&nbsp;Knusbacka&nbsp;en del av museet, för att visa hurdant det var att leva som bonde i Svenskfinland.&nbsp;&nbsp; Knusbacka består av&nbsp;två loftbodar,&nbsp;en ladugård, ett stall,&nbsp;en svinstia, kalvkätte, en foderlada och&nbsp;mangårdsbyggnad.&nbsp;I Knusbacka har man&nbsp;ordnat flera fester genom åren,&nbsp;som t.ex. bröllop.&nbsp;&nbsp; Knusbacka har renoverats många gånger efter att den blev en del av museet. På 1960-talet och 1970-talet blev Knusbacka offer för vandalism och&nbsp;inbrottsförsök. Vilket resulterade till att staketet byggdes år 2003 och samlingarna flyttades från Knusbacka.

Name

Safari may block some audio or video from playing automatically and ‘read to me’ will skip these. You can configure this in Safari’s preferences.