Loading...
Loading...
Hehku-lohikäärmeLoading...
Kirjoittaja: Laura KairittuToteutus: Mariette Holanne
Hehku saapuu Uuteenkaupunkiin
Olipa kerran kaukainen, todella kaukainen maa. Kaukaisessa maassa elää hurjasti erilaisia lohikäärmeitä – eri värisiä ja eri kokoisia, eri mittaisilla hännillä, korvilla ja siivillä. Lohikäärmeiden maassa tiedot ja taidot kulkevat lohikäärmeeltä toiselle: kun yksi on hyvä laskemaan, hän opettaa muita. Toinen taas on taitava tanssimaan ja kolmas syöksee mahtavia tulipalloja. Kaikki tämä kuitenkin tapahtuu siellä täällä ja silloin kun taitoja tarvitaan. Kouluja, niin kuin me ihmiset ne tunnemme, lohikäärmeiden maassa ei ole.
Hehku on yksi lohikäärmemaan uteliaista lohikäärmeistä. Eräänä päivänä hän kuuli huhun, että maailmassa on muitakin kuin lohikäärmeitä – ihmisiä! Ja samalla tuo huhun kertonut lohikäärme selitti, että ihmislapset menevät joka päivä oppimaan uusia asioita sellaiseen taloon, johon tulee aikuisia ihmisiä heitä opettamaan. Näitä paikkoja ihmiset kuuleman mukaan kutsuvat kouluiksi. Niinpä utelias pieni lohikäärme Hehku päätti, että hän haluaa nähdä, millainen paikka sellainen koulu oikein on.
Hehku on yksi lohikäärmemaan uteliaista lohikäärmeistä. Eräänä päivänä hän kuuli huhun, että maailmassa on muitakin kuin lohikäärmeitä – ihmisiä! Ja samalla tuo huhun kertonut lohikäärme selitti, että ihmislapset menevät joka päivä oppimaan uusia asioita sellaiseen taloon, johon tulee aikuisia ihmisiä heitä opettamaan. Näitä paikkoja ihmiset kuuleman mukaan kutsuvat kouluiksi. Niinpä utelias pieni lohikäärme Hehku päätti, että hän haluaa nähdä, millainen paikka sellainen koulu oikein on.
Niinpä Hehku kertoi perheelleen, että hän lähtee etsimään ihmisten kouluja ja palaa sitten jonakin päivänä kertomaan muille lohikäärmeille lisää näistä omituisista ihmisistä ja heidän kouluistaan. Hehku hyvästeli ystävänsä, vanhempansa ja pienemmän sisaruksensa Kipinän. Sitten hän hyppäsi uimaan suureen mereen ja antoi virran viedä. Matkalla hän näki paljon lentäviä otuksia, jotka eivät olleet lohikäärmeitä. Myöhemmin Hehku oppi, että ne olivat olleet lintuja.
Matka auringonpaisteessa ja meren aaltojen mukana kesti aika kauan. Hehku ei ole varma kuinka kauan hän ui ja kellui. Lopulta Hehku kuitenkin päätyi tuntemattomalle rannalle, nousi vedestä ja jäi hetkeksi kalliolle kuivattelemaan. Eikä aikaakaan, kun Hehku kuuli takaansa naurua ja puhetta. Niinpä Hehku lensi lyhyen matkan ääniä kohti ja kohtasi ensimmäistä kertaa ihmisiä. Hehku kertoi, että hän oli tullut etsimään koulua, ja kuinka ollakaan, nämä nauravat ja juttelevat ihmislapset olivat juuri menossa sellaiseen! Niinpä he ottivat Hehkun mukaansa ja lähtivät kohti koulua.
Matka auringonpaisteessa ja meren aaltojen mukana kesti aika kauan. Hehku ei ole varma kuinka kauan hän ui ja kellui. Lopulta Hehku kuitenkin päätyi tuntemattomalle rannalle, nousi vedestä ja jäi hetkeksi kalliolle kuivattelemaan. Eikä aikaakaan, kun Hehku kuuli takaansa naurua ja puhetta. Niinpä Hehku lensi lyhyen matkan ääniä kohti ja kohtasi ensimmäistä kertaa ihmisiä. Hehku kertoi, että hän oli tullut etsimään koulua, ja kuinka ollakaan, nämä nauravat ja juttelevat ihmislapset olivat juuri menossa sellaiseen! Niinpä he ottivat Hehkun mukaansa ja lähtivät kohti koulua.
Lapset kertoivat Hehkulle, että hän on saapunut Uuteenkaupunkiin, Suomeen. Kun lapset ihmettelivät, eikö lohikäärmeiden maassa ole kouluja, Hehku kertoi heille omasta kotipaikastaan. Selvisi, että lohikäärmeissä ja ihmisissä on paljon samaa, vaikka kouluja lohikäärmeillä ei olekaan. Hehkulle ja lapsille selvisi, että nauru on samanlaista molemmissa paikoissa. Myös muiden apua tarvitsee ihan jokainen jossakin asiassa. Hehku kertoi, että pienilläkin siivillä voi lentää, kun tuuli puhaltaa sopivasti, mutta vastatuuleen lentämiseen tarvitaan paljon isommat siivet. Lapset kertoivat, että myös he ovat huomanneet, että välillä on esimerkiksi tosi vaikea keskittyä kuuntelemaan, vaikka miten haluaisi yrittää. Joskus taas tuulee oikeasta suunnasta ja kaikki tuntuu tosi helpolta.
Yksi tarvitsee apua lukemisessa, toinen tunteista puhumisessa ja kolmas ehkä kiukun sammuttamisessa tai anteeksi pyytämisessä. Lasten kanssa koulussa Hehku on oppinut paljon erilaisista ihmisistä. Kouluun tutustuessaan Hehku on myös tutkinut, kuka voisi auttaa ketä ja miten. Ystävä, opettaja, äiti, kuraattori, lääkäri… Hehku oppi, että vaikka huhun mukaan aikuiset tulevat kouluun opettamaan lapsia, myös lapset opettavat paljon erilaisia asioita toisilleen. Hehku tarkkailee, kuuntelee ja myös lohduttaa muita mielellään. Hehku on myös hyvä pitämään salaisuuksia. Yksi asia, missä Hehku kuitenkin erityisesti lapsia kadehtii, on lukemisen taito. Hehku ei nimittäin itse vielä osaa lukea. Siksi Hehku nauttii erityisen paljon siitä, että hänelle luetaan. Ja koska Hehku oppii aina mielellään uusia asioita, häntä kiinnostavat ihan kaikki kirjat! Sarjakuvat ovat myös Hehkun mieleen, koska Hehkun mielestä kuvista oppii myös paljon, eikä pelkistä sanoista.
Koulun jälkeen Hehku katselee usein mielellään merelle ja miettii, mitä kaikkea haluaisi kertoa oppimastaan kotona. Ja kuinka ollakaan! Kun Hehku oli jonkun aikaa ehtinyt tutustua Uuteenkaupunkiin, sen kouluihin ja lapsiin, yhtenä iltapäivänä häntä odotti rannalla yllätys. Auringossa oli nimittäin kuivattelemassa tuttu hahmo. Hehkun pikkusisarus Kipinä oli lähtenyt seuraamaan Hehkua! Iloisena Hehku ja Kipinä halasivat toisiaan ja halusivat heti päästä kertomaan toisilleen kuulumisiaan. Kipinä halusi kertoa kaiken, mitä lohikäärmeiden maassa ja matkalla Uuteenkaupunkiin oli tapahtunut, ja Hehku halusi kertoa kaiken, mitä oli ihmisten koulussa oppinut.
