Loading...
Hehku & Kipinäeksyy metsään
Loading...
Olipa kerran Hehku ja Kipinä, jotka olivat muuttaneet perheensä kanssa uuteen kotiin. Heidän perheeseen kuuluu äiti, isä, isoveli Hehku ja pikkuveli Kipinä. Heidän talo on kaksikerroksinen. Yläkerrassa on Hehkun huone, jossa on paljon tauluja ja muita taiteellisia asioita, koska Hehkusta taide on kiinnostavaa. Yläkerrassa on myös Kipinän huone, jossa on paljon leluja ja kirjoja, koska Kipinä tykkää lukea. Alakerrassa taas sitten on heidän vanhempien huone ja muita huoneita esim, keittiö, vessa ja olohuone.
Nyt heillä on ensimmäinen koulupäivä heidän uudessa koulussa. Kipinä menee toiselle luokalle, ja Hehku menee viidennelle luokalle. Heillä on aika pitkä matka kouluun kävellen, mutta heiltä menee metsän kautta oikoreitti koululle, eikä sen kävelemiseen mene kuin 5 minuuttia. Aamulla he siis heräsivät, pesivät hampaat ja söivät aamupalaa. Sitten he lähtivät kouluun.
Hehku ja Kipinä olivat kävelleet vain 100 metriä, kunnes heidän takaa kuului räsähdys. He säikähtivät niin paljon, että he lähtivät juoksemaan metsään. Sitten he olivatkin jo ihan syvällä metsässä, eikä he enää tienneet miten sieltä olisi päässyt pois. He näkivät kuitenkin pienen torpan, jonka savupiipusta tuli savua, joten he lähtivat kävelemään sinne. Kipinän mielestä se oli pelottavaa, mutta Hehkusta se oli siistiä.
Nyt he olivat torpan ovella. Torpasta kuului kuorsaus, vaikka Kipinä väittikin, että siellä on norsu ja tuo ääni tulee sen kärsästä. Mutta he koputtivat oveen, eikä mennyt edes minuuttia kun ovi avautui, ja oven tuli avaamaan vähän vanhempi rouva. Rouva näytti väsyneeltä. Kuorsaus tuli silti koirasta, joka nukkui rouvan takana.
Hehku tervehti:
-Heippa!
Rouva kysyi:
-Hei vaan. Mitäs te nuorukaiset täällä teette?
Hehku vastasi:
-Me oltiin menossa kouluun kävellen, kunnes meidän takaa kuului räsähdys ja me säikähdettiin, jolloin me lähdettiin juoksemaan metsään ja nyt me ollaan täällä, eikä tiedetä missä meidän koulumme on.
Rouva kysyi:
-Jaaha. Onkos teillä puhelimia, joilla voitte soittaa teidän vanhemmat hakemaan teidät?
Hehku vastasi:
-Ei.
Rouva sanoi:
-Minä voin viedä teidät sitten kouluun.
Hehku sanoi:
-Kiitos, mutta ei kiitos. Me ei saada tulla tuntemattomien kyytiin. Käykö, jos sinä ohjeistat tai saatat meidät takaisin koulumatkallemme?
Rouva sanoi:
-Ymmärrän. Mutta mennään sitten niin ehditte kouluunkin.
-Heippa!
Rouva kysyi:
-Hei vaan. Mitäs te nuorukaiset täällä teette?
Hehku vastasi:
-Me oltiin menossa kouluun kävellen, kunnes meidän takaa kuului räsähdys ja me säikähdettiin, jolloin me lähdettiin juoksemaan metsään ja nyt me ollaan täällä, eikä tiedetä missä meidän koulumme on.
Rouva kysyi:
-Jaaha. Onkos teillä puhelimia, joilla voitte soittaa teidän vanhemmat hakemaan teidät?
Hehku vastasi:
-Ei.
Rouva sanoi:
-Minä voin viedä teidät sitten kouluun.
Hehku sanoi:
-Kiitos, mutta ei kiitos. Me ei saada tulla tuntemattomien kyytiin. Käykö, jos sinä ohjeistat tai saatat meidät takaisin koulumatkallemme?
Rouva sanoi:
-Ymmärrän. Mutta mennään sitten niin ehditte kouluunkin.
Rouva saattoi Hehkun ja Kipinän takaisin koulumatkalleen. He sanoivat toisilleen heipat, ja lähtivät kävelemään eri suuntiin, Hehku ja Kipinä kouluun ja rouva takaisin kotiinsa. Hehkun ja Kipinän mielestä rouva oli ollut todella avulias ja kiltti heitä kohtaan, joten he ajattelivat koulun jälkeen mennä sanomaan vielä kiitokset rouvalle. Mutta sitten he tajusivat, että heillä on ihan hirveä kiire kouluun. Sitten he lähtivät juoksemaan niin lujaa kouluun, kuin jaloistaan pääsi, ja niinpä he kouluun sitten ehtikin.
Kun he olivat koulussa Kipinä meni omaan luokkaansa ja Hehku omaansa. Hehkun luokalla on 15 oppilasta ja Kipinän luokalla 13 oppilasta. Hehku sai heti ihan hirveästi kavereita, mutta Kipinä ei. Kipinä yritti mennä juttelemaan muille, mutta muut vain nauroivat ja haukkuivat Kipinän koulureppua, ja muutenkin hänen tyyliään. Kipinä ei kuitenkaan uskaltanut sanoa tästä opettajalleen, joten hän päätti kertoa vasta koulun jälkeen Hehkulle.
Koulun jälkeen Hehku sanoi kavereillensa vielä heipat. Sitten Hehku ja Kipinä lähtivät kävelemään polkua pitkin takaisin kotiin, mutta ennen kuitenkin kotiin menemistä, heidän oli tarkoitus käydä rouvan luona torpalla, kiittämässä häntä avuliaisuudesta Kipinää ja Hehkua kohtaan. Kipinä kertoi kotiintulomatkallaan Hehkulle, että häntä olitiin kiusattu tänään koulussa, ja Hehku oli sitä mieltä, että heidän pitäisi sanoa siitä rouvalle tai sitten myöhemmin tänään äitille.
Nyt he olivat torpan ovella. Hehku koputti oveen, ja rouva avasi sen. Rouva kävi hakemassa itselleen teetä ja lapsille mehua. Sitten he menivät puutarhapöytään ja juttelivat. Kipinää jännitti kertoa, mutta Hehku rohkaisi häntä. Sitten Kipinä kertoi.
Kipinä kertoi:
-Minua kiusattiin tänään koulussa.
Rouva sanoi:
-Eikä! Muista, että mitä tahansa sinulle sanottaisiin, niin ole silti omaitsesi!
Hehku sanoi:
-Niinpä, ei koskaan tarvitse olla samanlainen kuin muut!
Kipinä sanoi:
-Kiitos, että olette mun tukena.
Rouva sanoi:
-Muista sitten kertoa kuitenkin äidillesi tai isällesi tästä vielä.
Kipinä sanoi:
-Joo, muistan. Muuten kiitos siitä, että autoit meitä aamulla löytämään takaisin koulumatkallemme.
Hehku sani:
-Ainiin, kiitos.
Rouva sanoi:
-Kiitos vaan teille. Te annoitte minulle vähän viihdytystä arkeenkin.
-Minua kiusattiin tänään koulussa.
Rouva sanoi:
-Eikä! Muista, että mitä tahansa sinulle sanottaisiin, niin ole silti omaitsesi!
Hehku sanoi:
-Niinpä, ei koskaan tarvitse olla samanlainen kuin muut!
Kipinä sanoi:
-Kiitos, että olette mun tukena.
Rouva sanoi:
-Muista sitten kertoa kuitenkin äidillesi tai isällesi tästä vielä.
Kipinä sanoi:
-Joo, muistan. Muuten kiitos siitä, että autoit meitä aamulla löytämään takaisin koulumatkallemme.
Hehku sani:
-Ainiin, kiitos.
Rouva sanoi:
-Kiitos vaan teille. Te annoitte minulle vähän viihdytystä arkeenkin.
