Sanakalastaja

Viesti tuonpuoleisesta Pimeä alkoi jo tulla. Päätin sytyttää kynttilän, jotta näkisin ympärilleni. Heti, kun steariini alkoi sulaa, huomasin jotain erittäin outoa. Kynttilän sulanut steariini oli punaista, vaikka muu kynttilä oli valkoinen. Sammutin tulen ja huomasin, että punainen steariini ei ollut steariinia, vaan verta. Mikä voi tehdä tuon? Sytytin toisen kynttilän ja sama tapahtui. Kävin naapurini luona pyytämässä uuden kynttilän. Ihme kyllä, hän antoi kynttilän, mutta vain sillä ehdolla, että antaisin hänelle pian uuden kynttilän. Sama tapahtui naapurin kynttilälle. Jostain syystä ajattelin, että voisin laittaa kynttilät vierekkäin paperin päälle. Odotin yön yli ja seuraavaan päivän iltana muistin sen ja menin katsomaan (koska unohdin koko paperin).

Kirjoitan tätä nyt heti, kun tämä on tapahtunut. Paperiin on ilmeytynyt se veri ja siinä lukee selvästi: ”Sammuta kynttilä ja katso taaksesi.” Teen tämän riskillä, mutta aion joka tapauksessa tehdä tämän. Jos tämä kirjoitus loppuu, minulle on käynyt jotain. Sammutan kynttilän ja katson taakseni… Severi, Tarinatiikerit

kello oli kolme jo suu aukesi&nbsp; oven takana oli kuu&nbsp; kuu&nbsp;sanoi&nbsp;tuu&nbsp;tähti&nbsp; se vaan lähti&nbsp; &nbsp; Olga, Tekstitaikurit

Näkymisloitsu&nbsp; · yksi elävä 50–100 cm lukki tai&nbsp;hämis&nbsp; · kolme desilitraa&nbsp;Venomin&nbsp;limaa&nbsp; · kaksi elävältä murskattua matoa&nbsp; · yksi&nbsp;Venomin&nbsp;henkäys&nbsp; · 5 dl vettä (h2o)&nbsp; Milena, Tekstitaikurit

Aurinko, apila, kesä&nbsp; Tunnen kasvoillani auringon. Se kurkottaa minua kohti koskettaen poskiani, otsaani, olkapäitäni, käsivarsiani. Sen valo ja lämpö ovat koti, johon se vie minut ilman varoitusta sen niin halutessa. Säteet saavuttavat minut saaden suupieleni kaartumaan lempeään hymyyn. Suljen silmäni ja vain tunnen. Valo lämmittää, tunnen oikeaa, rajoittamatonta onnea ensimmäistä kertaa aikoihin. Rakkaus sykkii sisälläni, kulkee verisuoniani pitkin. Se leviää koko kehooni, oloni on mahdoton. Raukea.&nbsp; Allani tunnen maan. Puristan ruohonkortta kädessäni, nypin apilan käteeni oikean kylkeni vierestä. Vien sen kasvojeni eteen ja tarkkailen. Sillä on vain kolme terälehteä, mutta yksi niistä on repeytynyt kahtia. Aurinko siivilöityy sen läpi saaden lehdet lähes läpikuultaviksi.

Pienet madonsyömät reiät päästävät valon läpi täysin synnyttäen näkökenttääni pieniä tähtiä. Suljen lähes-onnekkaan apilan nyrkkiini, lasken sen sydämeni päälle. Ehkä lähes-onnekkuus on tarpeeksi. Ehken tarvitse enempää.&nbsp; Valkoisen kesämekkoni takapuoli on luultavasti jo mudan peitossa. Kenkieni pohjat takuulla ovat, samosin tälle paikalle pellon läpi. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan tänään minua haittaa. Olen täysin tyytyväinen tilanteeseeni, en toivo minkään muuttuvan. Makaan pellolla nauttien keskikesän lämmöstä ja aidosta autuudesta. Vain valon punerruksen näkeminen silmäluomieni läpi antaa tilaisuuden vain olla ja hengittää. Kuulen lintujen viserrykset ja huudot, maistan raikkaan ilman ja juuri syömäni ketunleivän kirpeän maun, haistan mullan. Tunnen perhosen levähtävän hetkisen nenänpäälläni. Kaikki on juuri nyt auttamattoman hyvin. Huokaisen menneet huoleni pois tuulenvireen mukana ja hymyilen kesän kanssa.&nbsp; Tove, Kirjoittajaryhmä Must(e)&nbsp;

Lähden pois huomaamatta Vesi on jo jäähtynyt ja teesihti on silti vielä kupissa. Huone haisee edelleen hajuvedelle, jota suihkutettiin puoli tuntia sitten. Keittiössä kaikki on hujan hajan. Pöydällä lojuu keittiösakset, maito ja veitsi. Juomatta on myös jäänyt kanelisokerivoi, joka lojuu kupissaan hellan päällä. Taustalla soi mustan kissan tango. Olisi ehkä pitänyt sulkea radio ja siivota keittiö jo puoli tuntia sitten. Ehkä on parempi, että saisin itseni tästä viimein ylös. Saavun keittiöön ikuisuuden jälkeen. Kanelisokerivoi päätyy viemäristä alas. Se ei maistu minulle juuri nyt. Laitan kupin, jossa lukee “witches over bitches”, takaisin astiakaappiin pesemättä sitä. Palautan keittokirjan takaisin kirjahyllyyn IT:in ja animen väliin. Huomaan nyt, että kirjan kannessa lukee Vaikeustasot ovat kusetusta. Kummallinen iskulause keittokirjalle, mutta se ei ole tärkeää juuri nyt.

Nyt minun on palattava takaisin oikeaan aiheeseen, minun on vain katsottava sitä silmästä silmään. Palaan takaisin pöydän luokse. Pöydällä makaa yksi yksinäinen kihlasormus. Olen huolissani hänestä pelkästään jo, kun ajattelen sormusta, mutta huoli kasvaa kymmenkertaiseksi, kun uskallan vihdoinkin langettaa katseen sormuksen ylle. Ehkä hän palaa, ehkä ei. Hän lähti huomaamatta kuin postissa tulleet kirjat, jotka palasivat Englantiin.&nbsp; Faberia, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Kirkon kellonsoittaja 23.7.1942&nbsp; Tänään sotilaat nukkuivat kirkossa, koska ulkona satoi ja teltat eivät kestäneet. Minä menin piiloon kellohuoneeseen. Sotilaat eivät selvästi olleet täkäläisiä, sillä he olettivat, että kirkko oli täysin turvallinen eivätkä he selvästi tunteneet tarinoita joita&nbsp;kylillä kirkosta kerrottiin. Annoin heidän kuitenkin nukkua täällä tämän yön, sillä tunsin sääliä heitä kohtaan.&nbsp;&nbsp; Kello oli jo paljon keskiyön jälkeen, jolloin minä heräsin ulkona kuuluvaan ääneen. Olenhan kovin kevytuninen. Katsoin ulos ja näin kun vastapuolen sotilaat lähestyivät kirkkoa.&nbsp;&nbsp; Minä samalla huomasin, että miehen, jonka olisi kuullut olla vartiossa, silmät olivat kiinni. Hän oli nukahtanut.&nbsp;&nbsp;

Minun piti herättää sotilaat heti. Paras, mitä keksin, oli soittaa kirkonkelloja. Otin narusta kiinni ja aloin vetää kovaa, ja kirkonkellot alkoivat huutaa jäätävästi pimeässä yössä.&nbsp; Alakerrasta alkoi kuulua ääniä, ja sotilaat olivat pian selvästi tietoisia tilanteesta. He ryntäsivät ulos kirkosta, ja juoksivat kylän poikki minkä jaloistaan pääsivät.&nbsp;&nbsp; Seuraavana päivänä kylillä alkoi kiertämään tarina siitä, kuinka piru kirkossa oli häätänyt urheat sotilaat kadoksiin.&nbsp;&nbsp; 5.8.1980&nbsp; Tänään Puolikorva-Pete tuli kävelylle kirkon eteen. Puolikorva-Pete on kylän kauppias, jota kutsuttiin Puolikorva-Peteksi, koska hän oli vahingossa polttanut toisen korvansa kaatuessaan kylän yhteisen kokkonuotion päälle.

Tervehdys kummien loitsujen yliopistosta!&nbsp; Hei&nbsp; Luin viestisi ja harkitsin ongelmaasi. Olen törmännyt samankaltaiseen tapaukseen aiemminkin. Anteeksi, unohdin esittäytyä. Olen siis Kummien loitsujen yliopistosta. Haluaisin auttaa sinua ja perhettäsi. Selasin jokaisen opistomme opuksen, joka käsittelee varjoja, mutta niistä en saanut paljoakaan irti. Mutta eilen eksyin isoäitini pölyiselle ullakolle. Ja silloin minulla tärppäsi!&nbsp;&nbsp; ”Kaikki, mitä olet koskaan halunnut tietää varjoista” luki niteen kovassa kannessa.&nbsp;Plräsin&nbsp;sivulle kolmetuhattakolme.&nbsp; ”Taikajuomat” oli luvun nimi. Keräsin sinulle vinkkejä millä saatat palata jälleen ihmiskehoon. En lupaa&nbsp;että taika&nbsp;onnistuu. Voit toki kokeilla.&nbsp;&nbsp;

Ensimmäinen: Kerää kolme ensilumen hiutaletta, kourallinen purppuranpunaisia vaahteranlehtiä sekä peukalon kyntesi&nbsp;kokoinen&nbsp;apilanlehti. Sekoita ne perunoiden keitinvedessä ja lopuksi lisää seitsemän eriväristä hiustupsua.&nbsp;&nbsp; Kaada liemi hopeapikariin ja siemaise yhdellä kulauksella.&nbsp; Toinen: Piirrä katuun väriliidulla yhdeksän sinistä kukkaa. Kastele kukat kuumalla vedellä, kunnes niiden värit alkavat levitä. Siirry kukkien päälle ja odota kolme minuuttia. Muita en löytänyt. Olen pahoillani. Toivottavasti onnistut! Vastaathan&nbsp;viestiini&nbsp;jos onnistut!&nbsp; - Vesa&nbsp;Varikas, Kummien loitsujen yliopisto&nbsp; Iiris, Tekstitaikurit

Tähtikukka&nbsp; Kasvaa puiden sisällä.&nbsp; Parantaa sairauksia.&nbsp; Iiris, Tarinatiikerit

Perhonen kiva lentelee sinne tänne perhosten maassa. Ja minä koiranpentu söpö ja vilkas kodissani leikin pallolla. Lotta, Sananlumoojat

Ihmisdemoni&nbsp; Olen sohvalla. Minulla on villasukat, neule ja viltti. Juon kuumaa kaakaota, jossa on pehmeitä vaahtokarkkeja. Ikkunassa näkyy juokseva metsäpeura. Menen ovesta ulos ja kuulen ihanaa lumen narskuntaa. Menen kauppaan patukkaosastolle. Otan&nbsp;lempielovenapatukan&nbsp;ja avaan hiljaa reppuni vetoketjun. Katson ympärilleni nähdäkseni, että näkeekö kukaan. Hyppelehdin iloisesti kotiin syödessäni&nbsp;elovenan&nbsp;suklaavälipalakeksiä. Naapurin Pekka kävelee ohitseni koiransa kanssa. Otan taskustani terävän puukon ja työnnän puukon naapurin Pekan selkään. Se oli ihana tunne, koska nyt sain oman koiran!!&nbsp;Jei! Jätän Pekan maahan ja otan koiran syliini. Kävelen normaalisti kotiin

ja halaan koiraani onnellisena. Tiesin, että antaisin koiralle nimeksi: naapurin Pekan koira. Kun&nbsp;pääsen kotiin halaan&nbsp;koiraani ja syön&nbsp;elovenan&nbsp;keksin loppuun.&nbsp; Milena, Tekstitaikurit

Lähestyvä loma alkaa&nbsp; koulu lakkaa&nbsp;&nbsp; Oulun matkaan.&nbsp; &nbsp;&nbsp; Opiskelun lakkaan&nbsp; ja lomailun aloitan&nbsp; ja otan itseäni niskasta nyt.&nbsp; &nbsp;&nbsp; Me olemme tavanneet.&nbsp; Toisiaan vastaan on nostettu esille&nbsp; kun on niin kuin sovittu jo.&nbsp; Nyt kun olen ymmärtänyt väärin&nbsp;&nbsp; kirjoitettu on molemmat kuukaudet.&nbsp; &nbsp; Stefan,&nbsp;Must(e)&nbsp;

kivi laulaa kuusta ja taivaasta kivi lohduttaa, kun harmittaa kivi muistuttaa haukan silmää kivi on kuin musta kynä kivi on kuin salainen ystävä kivi auttaa, kun harmittaa Seela, Sananlumoojat

onnellinen kivi laulaa raidoista tiikerit nukkuvat viidakossa palmut seisovat Otso, Tarinatiikerit

Samassa onnettomuudessa hän menetti myös ennen melko komean ulkonäkönsä, joten kylässä ihmiset eivät kunnioittaneet häntä samalla tavalla kuin ennen. Siihen taisi liittyä myös se, että hänelle piti aina huutaa jos halusi sanoa jotain.&nbsp;&nbsp; Kun Pete tulee kävelylle, hän kerää yleensä kukkia. Koska hän ei voi kuulla enää mitään kaunista hyvin, hän käyttää aikaansa siihen, että hän käyttää muita aistejaan löytämään kaikkea kaunista. Hän on alkanut kokkaamaan paljon herkullisia ruokia, ja hän on myös alkanut keräilemään kaikkea kaunista, ja hänellä on tapana tulla kesäisin kävelylle viikoittain vain keräämään kukkia. Olen kuullut, että hänen talonsa on aina kukkia täynnä. Se tuottaa onnea hänelle hajuastin ja näköaistin kautta.&nbsp; Joskus haluaisin itsekin käydä siellä kesäisin. Minä todella pidän Puolikorva-Petestä.&nbsp;

Kuitenkin, kun hän oli tänään viikoittaisella kukkakimppukeräilykävelyllään, paikalla oli myös epätoivottu vieras. Olen aina tiennyt, että täällä metsässä joskus liikkuu susia. En kuitenkaan ole nähnyt heitä päiväsaikaan, näin keskikesällä.&nbsp;&nbsp; Siellä se kuitenkin oli. Näytti siltä, että naarassusi oli tullut hankkimaan päivällistä.&nbsp;&nbsp; Kuitenkaan tämä susi ei ollut kovin älykäs. Se liikkui kirkkoni edessä, ja se jopa ulvahti pari kertaa. Pete oli reilun kahdenkymmenen metrin päässä sudesta. Hän oli sutta selin, joten hän ei vielä nähnyt tätä.&nbsp; Minä oletin, että Pete olisi kuullut suden ulvonnan, huomannut sen ja lähtenyt nopeasti pois. Kuitenkin hetken päästä tajusin, että hän oli Puolikorva-Pete. Ei hän sitä ollenkaan kuullut.&nbsp;

Paikka jossa puretaan vihaa surua rakkautta edistetään rauhaa. Paikka jossa on aggressiota ihastumista myötätuntoa iloa surua masennusta ystävyyttä kaveruutta suhteita. Siellä on kaikki purkamassa ja kertomassa tunteistaan. Se koskettaa meidän kaikkien elämää jollain tavalla. Some ja internet, vaikutusvaltaisimmat mediat maailmassa vai voitko kiistää sen? Sellaisen palvelun hallinnointi ei ole helppoa. On yritettävä edistää asiallista sisältöä ilman että herättää sen suurempaa ilmiötä.

Mielenilmauksia mellakoita kuitenkin radikaalisti päättäen mikä on oikein ja mikä väärin. Luuletko että se on helppoa. Kyllä. Mitä vaikeaa siinä muka voisi olla. Some on minulle palvelu, jota käytän päivittäin. Jaan selfieitä kommentoin kuvia muiden toimintaa aktiviteettejä vapaa-ajan suunnitelmia. Tuntuu, että en pysty elämään ilman sitä. Jään paitsi kaikesta. Toivo, Kirjoittajaryhmä Must(e)

huolellisesti, väistin vaatemytyt lattialla ja menin suoraan sänkyyn. Vedin peiton pääni yli ja makasin liikkumatta. Mietin, mitä näin keittiössä. Minua pelotti. Kuulin, kuinka joku käveli huoneeni ovelle. Kuulin raskasta hengitystä juuri oveni ulkopuolelta. Se oli varmaan se aave! Minua pelotti, mutta päätin olla rohkea. Kävelin ovelleni ja avasin sen, mutta siellä ei ollut ketään. Isin huoneesta kuului kuorsausta ja tiesin olevani yksin. Mutta kuka oli oven takana? Taas kuulin sen äänen, saman kuin ennen keittiöön menemistä! Se ei ollut mikä tahansa kolahdus. Vaan nyt tiesin, että joku koputti oveeni.&nbsp; Kerroin aaveelle etten usko siihen. Kuiskasin peittoni alta aaveelle sen suoraan. Se toimi, ja koputukset lakkasivat. Sydämeni hakkasi nopeampaa kuin kilpa-auton moottori ja makasin aivan liikkumatta. ”PIIP PIIP PIIP”

Herätyskello. Aika nousta uuteen aamuun ja lähteä päiväkotiin. Missään ei näkynyt aavetta, se oli vain uni. Olin tainnut nukahtaa ja kuvitella koko vedenhakureissun. Hymähdin itsekseni. Olin hetken jo uskonut, että olin todella nähnyt aaveen, että ne olisivat totta. Puin vaatteet päälleni ja menin alakertaan aamupalalle. Oloni oli helpottunut, aaveita ei ollutkaan olemassa. Mutta kun tulin keittiöön, niin huomasin jotakin.&nbsp; Lasini oli palasina lattialla. Olin pudottanut sen juostessani yläkertaan.&nbsp; En uskonut aaveisiin. En uskonut, enkä usko.&nbsp; Joakim, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Tässä teoksessa mukana olevat ryhmät Sananmuotoilijat (4–6-v.) Sananlumoojat (7–8-v.) Tarinatiikerit (9–10-v.) Tekstitaikurit (11–12-v.) Kirjoittajaryhmä Must(e) (13–18-v.) kokoontuivat lukuvuonna 2020–2021 Jyväskylän keskustassa, Keljonkankaalla, Jyskässä ja Mankolassa. Lämpimät onnittelut kaikille kirjoittajille! <a href="https://peda.net/jklkansalaisopisto/taiteen-perusopetus/sanataidekoulu">https://peda.net/jklkansalaisopisto/taiteen-perusopetus/sanataidekoulu</a>

Miltä minusta tuntuu tänään? Olen sininen valas yksin pimeässä. Ellen, Sananlumoojat

Olen kuin surullinen koira ukkossäällä. Kosti, Tarinatiikerit

Olen turkoosi naali auringonpaisteessa. Lilja, Tarinatiikerit

Kävelevä karkki haluaisi lentää metsässä. Otso, Tarinatiikerit

Olen kuin tummansininen hiiri zombiluolassa. Akseli, Tarinatiikerit

Paha noita Olipa kerran noita, joka asui erään kylän lähellä. Eräänä päivänä noita kiljui riemusta ja huusi kylällä: - Jonain päivänä minä taion lumivyöryn läheiseltä vuorelta suoraan teidän kyläänne kohti. Niinpä kyläläiset menivät pakkaamaan. Seuraavana päivänä oli lumivyöry. Rohkein kyläläinen huusi rinkkan selässä: - Juoskaa henkenne edestä! Mutta onneksi iso huskylauma juoksi pulkka perässään pelastamaan kyläläiset. Kyläläiset kiipesivät pulkkiin ja niinpä he pelastuivat ja huskeista tuli kyläläisten lemmikkejä. Akseli, Tarinatiikerit

Annan sudelle leivän Minä haluan mennä Sonjalle yökylään. Soitan Sonjalle. Sonja sanoo: - Kyllä! Kävelen Sonjalle, mutta hän on kadonnut. Soitan hänelle. Sonja vastaa: - Olen puussa! Minä kysyn: - Miksi? - Koska susi ryntäilee murisemassa puun alla. - Ahaa. Tulen sinne, minulla on idea. Juoksen Sonjan luokse ja annan sudelle ison leivän. Susi syö leipää ja antaa meidän lähteä. Hyppeledimme Sonjalle ja vietämme päivän yhdessä. Lilja, Tarinatiikerit

viiniä, jumalaa ja humalaa&nbsp; tuijotan puhumattoman jumalan kasvoja&nbsp; ketä etsit&nbsp; sanat laskeutuvat hiljaa lattialle&nbsp; helvetin lämpö imaisee ne itseensä&nbsp; en etsi ketään mutta löysin sinut&nbsp; harvinaista&nbsp; harva asia on&nbsp; haavat avautuvat kyynärtaipeeseeni&nbsp; luu lipuu hiljaa ulos&nbsp; valahtaa veltoksi&nbsp; kai sekin väsyy&nbsp; et tuonut lahjoja&nbsp; en halua vastauksia&nbsp; hiki valuu pitkin nenänvarttani&nbsp; hengitykseni on jo vaisu&nbsp; keuhkoista toinen tyhjä&nbsp; toinen täynnä&nbsp; huoneilmaventtiilit rapisevat katosta alas&nbsp; et aloita puheenvuoroja&nbsp; et lopeta niitä&nbsp; olet viimeisen sanan sorttia&nbsp; olet jumala&nbsp;

olen ruman inhimillinen kun katson epäihmistä silmiin&nbsp; annan kieleni palaa loppuun&nbsp; liekit lipovat kantapäitäni nälkäisenä&nbsp; etkö tahdo apua&nbsp; en&nbsp; vatsani tipahtaa ensimmäisenä&nbsp; sitten kädet&nbsp; sitten kaula&nbsp; viimeisenä sydän&nbsp; joko riittää&nbsp; olen valmis&nbsp; jumalani väistyy&nbsp; olen vapaa&nbsp; Alisa, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Älä juokse, minä haluan olla kaverisi!

Kivi hyppii karilla hyppelee nurmikolla vähän niin kuin karilla. Miia, Sananlumoojat

Aurinko paistaa karkki menee suuhun banaanikarkki nauraa. Otto, Tarinatiikerit

Suloiset huuleni ovat kuin&nbsp;pienet ruusunnuput,&nbsp; jotka istuvat lempeästi sateenkaaren päällä.&nbsp; &nbsp; Silmäni hohtavat kuin suklaapalat,&nbsp; pienen saunatontun kiukaan kivillä.&nbsp; Yksittäiset hiukseni leijailevat höyryssä,&nbsp;&nbsp; kehoni rentoutuu lauteiden lämmössä.&nbsp; &nbsp; Nora,&nbsp;Must(e)&nbsp;

Salka, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Minä yritän kertoa että ei sillä ole väliä miltä näytän,&nbsp;mutta ei se auta.&nbsp; Yritän päästä ylös kuopasta&nbsp; putoan syvemmälle.&nbsp;&nbsp; Hukun aatoksiini, mutta yritän saada ne pois.&nbsp;&nbsp; Kaikki mallit ja superkauniit mediaihmiset ei auta vaikka tiedän,&nbsp;että ne on muokannut niitä kuvia ihan hirveästi.&nbsp; Yritän olla katsomatta,&nbsp;mutta kuvat ja videot tulevat aina vastaan.&nbsp; Kun kohta taas huomaan,&nbsp;olen taas kylmässä pimeässä kuopassa...&nbsp; En pääse ylös...&nbsp;&nbsp; Ei kukaan välitä...&nbsp;&nbsp; Minä vain jään tänne&nbsp;&nbsp; lopetan yrittämästä.&nbsp;&nbsp; Annan itseni mennä.&nbsp;&nbsp; Mieleni harhaillee, mutta olen silti kahlittu ajatuksiini.&nbsp; “Ei.”&nbsp; “En halua. Haluan pois. Päästä minut irti ole niin kiltti...”&nbsp; &nbsp; Kreetta,&nbsp;Must(e)&nbsp;

Lintu-miehen solut&nbsp;liehkuvat&nbsp;pinkkeinä, mutta Lintu-mies on kuitenkin vihreä&nbsp; Lintu-mies on lakannut sormenkyntensä kauniin&nbsp;vihreenkeltaisiksi&nbsp;&nbsp; Minimaalinen haikara kuljettaa vastasyntyneen Lintu-miehen poikasen emon luo&nbsp; Lintu-mies on raskaana ja synnytys käynnistyy&nbsp; Ötökkä on oikeasti atomin kokoinen Lintu-miehen kaukainen sukulainen&nbsp; Ötökkä rakentaa pesää muron muruista hyllyn nurkkaan&nbsp; Kaupan hyllyllä on aivan pikkuinen ötökkä&nbsp; Kaupan hylly on nöyhtäinen&nbsp; Tölkki koskee kaupan hyllyä&nbsp; Esan hentoinen käsi pitää tiukasti murotölkistä kiinni&nbsp; Esa syö muroja laittomasti&nbsp;

Punainen tarina Eräänä iltana minä tartuin unen päähän. Näin unta, että talo on syttynyt tuleen. Sitten palokunta ajoi paikalle ja sammutti tulipalon ketsupilla. Sitten ketsuppi syttyi tuleen ja talo paloi. Vilho, Sananlumoojat

Kysymysmerkistä suihkulähteeseen&nbsp; Kysymysmerkki on välimerkki, joka päättää virkkeen ja on perusluonteeltaan kysyvä. Kysymysmerkit ovat kysymysten päättäjiä. Päättäjät ovat eräänlaisia pääjehuja, jotka päättävät monista eri asioista, mm. asioiden rakentamisesta. He saavat työläiset rakentamaan ja rakentamaan, taloja ja puistoja. Puiston vettä suihkuttavan rakennelman juurella seisoo koira. Sen läähättävät liikkeet soljuvat aaltoina. Valtameren aallot jyskyttävät rantaan melkein kaataen minut kumoon. Kuu tuijottaa hoippumistani. Katson sitä tuimasti, yrittäen heristää nyrkkiäni. Käteni vaeltaa kuitenkin taskuni pohjalle, ja törmää kolikkoon. Katson sitä, ja vavisen kylmän tuulen tunkeutuessa sisälleni. Heitän kolikon meren uumeniin kuin pieni poika toivoen hartaasti silmät ummessa. Kuulen melkein kolikon kolinan kaivossa. Vettä tyrskähtää naamalleni, ja palaan suihkulähteen ääreen.&nbsp; Tove, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Aamuisin herään, käyn&nbsp;wc:ssä, menen suihkuun, syön aamupalan ja puen päivävaatteet.&nbsp; Klo 12 syön lounaan ja päivällisen.&nbsp; Klo 18 syön iltapalan, käyn suihkussa ja menen nukkumaan.&nbsp; Yöllä nukun.&nbsp; Aino, Tarinatiikerit

Lähde&nbsp; Lyydia&nbsp;ja&nbsp;Azea&nbsp;ovat merenneitoja. Eräänä päivänä&nbsp;Azea&nbsp;näkee unta syntymätodistuksestaan.&nbsp;Azea&nbsp;kertoo Lyydialle unestaan. Lyydiaa ei kiinnosta. Hän syö vain paahtoleipäviipaleita.&nbsp;Azea&nbsp;suuttuu ja lähtee lähteelle, josta hän juo vettä. Lähde on merihaudassa. Siellä on nimittäin kohta, jossa ei ole vettä. Lähde sijaitsee siellä. Lyydia lukee kirjaa, jossa päähenkilö on juuri. Lyydia huomaa&nbsp;Azean&nbsp;puuttuvan ja lähtee etsimään tätä. Lyydia näkee vain oravan, joka syö pullaa kimalaisen kanssa,&nbsp;Azea&nbsp;menee Lyydian luo ja pyytää tätä lähteelle. He lähtevät yhdessä lähteelle. Loppu.&nbsp; Milja, Tekstitaikurit

26 minuutin unen resepti 1 omena 2 keksiä 4 lusikkaa 7 suklaata 7 vaaleaa suklaata 1 sokeri 1000 marjaa 2 jauhoa 3 mansikkaa 4 banaania 3 keltaista suklaata 10 kurkkua 267 karkkia 267 suklaata 4 lasta 1 hamsteri 2 kissaa 3 koiraa Elizaveta, Sananlumoojat

Lanttulaatikko nukkuu metsässä.&nbsp; On maukas torstai.&nbsp; Sataa punaisia joulukransseja.&nbsp; Aino, Tarinatiikerit

Scorppari&nbsp; Jos vahingossa&nbsp;näät&nbsp;scorpparin, niin varo vaan ettet IKINÄ katso sitä silmiin! Koska jos&nbsp;näät&nbsp;scorpparin, piiloudu. Sillä on tajuttoman hyvä hajuaisti. Se kun suinkin näkee vilaukset sinusta, niin se juoksee kuin salama&nbsp;Pohjois-Intiaan&nbsp;ja takaisin SEKUNNISSA. Sillä on tarun mukaan ylitse kirveen, puukon, pyssyn, haulikon ja kaikkien maailman terävimpien asioiden mieli, häntä ja silmät sekä hampaat.&nbsp; Vilma, Tarinatiikerit

Studiolla levyttämässä - Maksa ne velat! huusi Tuiska Prontto. - Miksi? kysyi Jorma Erma. Jorma Erma on Tuiska Prontton vihaaaja. Tuiska Prontto suuttuu Jorma Ermalle. - Ihan oikeesti! huutaa Tuiska. - Rauhoitu, kaunis ilma tänään, rauhoittelee Jorma. - Ddrrr. - Hyi, oliko pakko pieraista, huusi Tuiska Prontto. --- Mutta Jorma Erma oli jo lähtenyt. Akseli ja Kosti, Tarinatiikerit

Uusi työpaikka - Mä vedän sua turpaan ja tiputan sut kaivoon vielä jonakin päivänä! huusi Kaarlo Mokkanen Sen jälkeen hän vaihtoi alaa ja rupesi rakennusmieheksi. Kun hän viimeisen kerran astui toimistotalon ovesta, hän huusi: - En tule tänne tontille enää ikinä! Kaarlo Mokkanen huusi niin kovaa, että koko toimistotalo romahti. Juuri silloin hänelle ilmoitettiin uudesta työpaikasta, että hänen pitää korjata yksin juuri romahtanut toimistotalo. - Et sitten päättänytkään lähteä tältä tontilta? Kaarlon pomo tokaisi naureskellen. - Niin hirveesti töitä tuolla, täällä, tuolla! puhkui Kaarlo Mokkanen. Tuomas, Tarinatiikerit

Suru on sininen koira kuolemanjälkeisessä paikassa. Aamos, Tarinatiikerit

Suru on harmaa pölypallo talossa. Otso, Tekstitaikurit&nbsp;

Suru&nbsp; Surulla on harmaat silmät ja jäinen sydän. Sillä on korvat ja se kuuntelee&nbsp;kaikkia&nbsp;loukkauksia. Se on vanhempi kuin vuoret. Suru syö aamupalaksi kyyneleitä. Sen turkkia voi silittää. Se ratsastaa ajatuksilla ja laskee loukkauksia. Suru&nbsp;näkee ikkunasta synkkyyttä. Sen sopukat supisevat salaisuuksia.&nbsp; Maaria, Tekstitaikurit

Kuolleiden maa Kuolleiden maassa on paljon kuolleita murhaajia. Sieltä lähetee pakomatkalle monia hyviksiä. Milloinkaan siinä maassa ei ole turvallista. Jokainen hetki on vaarassa. Murhaajat ovat siinä maassa kaikkein iloisimpia. Murhaajat piileskelevät luolassa. Luolan sijainnista tietävät vain murhaajat. Murhaajat tekevät myrkkyjä siellä. Otto, Tarinatiikerit

Pimeä yö. Ukkonen iskee ja joka puolella sataa. Juoksemme äkkiä kauhutaloon, josta on lähtenyt kaikki laudat irti. Talo tärisee ja räsymatto lentää. Malakai, Tarinatiikerit

Sulo Hiljaisuus Sulo hiljaisuus asuu metsässä. Sen koti on vähän kuin puun kohina. Se kiertää käpyjä puhaltaen kaunista tuulta. Se haistaa joskus tuoksuvia kauniita sieniä. Sulo Hiljaisuus liikkuu metsässä hiljaisesti ja kauniisti. Tatit ja herkkusienet kasvaa maasta. On syksy. Lehdet lentää maahan ja leijuu kyllä hetken ilmassa kauniisti. Sulo Hiljaisuus on niin hiljainen, että se on näkymätön. Siksi sitä ei näy kuvassa eikä kukaan tiedä miltä se näyttää. Iso havupuu, jossa suhina kohisee – se on sen koti. Sulo Hiljaisuus on tullut pilvestä. Sulo Hiljaisuus leijuu vauvasta lähtien. Siellä paikassa, missä Sulo Hiljaisuus asuu metsässä, asuu myös pieni tonttu. Ne on joskus lähekkäin. Ne tuntevat toisensa. Kun Sulo Hiljaisuus katselee taivaalle, hän vieläkin muistelee sitä, kun hän tuli sieltä. Pilvet tavallaan kuin juttelivat Sulolle. Sulo Hiljaisuus vastaa. Anni, Sananlumoojat

Peruna oli leikkuulaudalla&nbsp; hirveänä talvisena yönä.&nbsp; Veitsi lähestyy perunaa kohti&nbsp; ja peruna menee paniikkiin.&nbsp; Veitsi halkaisee perunan.&nbsp; R.I.P. peruna&nbsp;†&nbsp; 2020–2020&nbsp; &nbsp; Otso, Tekstitaikurit

käyttää kuin olisin aina kulkenut neljällä jalalla. Lammen pinta oli tyyni, ja ennen kuin tulin toisiin aatteisiin, katsoin itseäni sen tummasta peilistä. Vedestä minua tuijotti susi. Pitkä kuono, ruskeanharmaa turkki ja keltaiset silmät. Ne tuijottivat minua – itseään vedestä. En halunnut nähdä sitä enää, en halunnut tietää kuinka yksityiskohtainen tämä painajainen oli. Nousin ylös, ja heti susi löysi vainun, halusi juosta hirven perässä. Minä emmin. En koska en halunnut tappaa hirveä, se ei tuntunut suden aivoissa järkevältä perusteelta, vaan koska jollain alitajuisellatasolla tiesin, että olin yksin, ilman laumaa, ja olisi liian vaarallista lähteä hirven perään yksin.&nbsp; Niinpä susi etsi jäniksen hajujäljen ja lähti jahtiin. Kauhistunut jänis juoksi pakoon niin lujaa kuin pääsi, mutta olin voimakas ja nopea. Olin aivan saalistuksen hurmassa puraistessani sen selkärangan katki. Veren rautainen katku täytti ilman, ja minä nautin

siitä. Minä nautin, ja ahmiessani yhä lämmintä lihaa ja sisäelimiä tunsin puhdasta riemua. En keksinyt mitään parempaa kuin tämän, ilon siitä että olin noudattanut vaistojani ja ruokkinut itseni. Ahmin jäniksen raadon, pureskelin luutkin ja tyytyväisenä kävelin hieman kauemmaksi lepäämään. Tiesin jäniksen olevan tarpeeksi hyvin kaluttu, ettei karhu tai toinen susi siitä kiinnostuisi, ja ketun voisin vaikka tappaa. Jossain syvällä päässäni muistin, että aiemmin en olisi tätä tiennyt, ja ketun tappaminen olisi kauhistuttanut minua, mutta nyt vain livoin huuliltani jäniksen verta ja suljin silmäni hetkeksi. Herätessäni ihmettelin todentuntuista unta, jota olin nähnyt. Nousin istumaan ja avasin silmäni, mutta jähmetyin. En nähnyt edessäni lampea tai nuotiopaikkaa. Kavahdin seisomaan. Olin nukkunut sammalella. Miten ihmeessä olin onnistunut

Kirje linnuksi muuttuneelta&nbsp; Hei Margit!&nbsp; Mukavaa, että kirjoitit minulle. Olenkin kaivannut sinua kovasti muuttosi jälkeen. Toivottavasti olet viihtynyt Harjuvaarassa. Tosiaan!&nbsp;Kokeilin uutta&nbsp;smoothie&nbsp;reseptiä joka on&nbsp;keksitty itse Harjuvaarassa! Siemeniä olisi kyllä voinut lisätä.&nbsp; Herttinen! Enhän minä ole edes kertonut mitä minulle kuuluu! Noh, lähipäivinä, tai viikkoina tai… en minä muista. Mutta kuitenkin, olen seisoskellut tuolla pihalla ja tutkinut vähän pihamme maaperää. Erittäin mielenkiintoista! Nenä on ollut hyvä apuväline, jotta saisin kaikki pienimmätkin jyvät kaivettua esiin. Myös puissa istuskelusta on tullut minulle rakas harrastus.

Ja naapurin Einari on alkanut epäilyttävästi muistuttamaan jänistä. Mistä&nbsp;lie&nbsp;johtuu! Ehkä liiallisista pullakahveista? No jaa. Kyllähän sinä Einarin muistat. Vähän vinksahtanuthan se on aina ollut. Äitikin tuli käymään muutama päivä sitten ja toi mukanaan jotain kamalaa kermakakkua. Hyi olkoon! Itse kaivoin esiin siemensäkin. Jostain syystä äiti ei halunnut maistaa. Väitti vielä, että olisin jotenkin muuttunut. En ymmärrä mistä hän puhuu. Mutta mukavaa oli kirjoitella taas!&nbsp; Rakkahin&nbsp;terveisin entinen naapurisi Auli.&nbsp; Ps. Muista syödä siemeniä, ne ovat terveellisiä.&nbsp; Iiris, Tekstitaikurit

Hirven haju Nuotion liekit valaisivat hämärtyvää kesäyötä istuessani laavun reunalla. Syrjäisen retkeilyalueen parkkipaikalla ei ollut tullessani yhtään autoa, eli olin luultavasti aivan yksin. Tai niin yksin kuin metsässä voi olla, mutta joka tapauksessa olin ainoa ihminen, joka näki lumoavan kauniin auringonlaskun pienen lammen yllä. Suljin silmäni ja nautin luonnon rauhasta ympärilläni. Tätä kaipasin aina, kun arkielämä oli täynnä kiirettä ja meteliä. Keskityin luonnon ääniin ja tuoksuihin. Oli niin hiljaista, että korvani tuntuivat herkistyneen pienimmillekin äänille. Kuulin liekkien kohinan, lammen lempeät laineet kauempana. Tunsin puiden huminan, jossain kaukana haavan lehdet helisivät pienen tuulenvireen mukana.&nbsp;

Vedin syvään henkeä, hengitin metsän raikasta ilmaa, johon sekoittui savua nuotiosta, vanhan villapaitani haju ja lammen rannan suopursun voimakas tuoksu. Kun oikein keskityin ilman hajuihin, tunsin pihkan, maan pehmeän ja voimakkaan hajun. Oli niin rauhallista, että melkein tunsin voivani haistaa, missä hirvi oli kulkenut lammen toista puolta aiemmin tänään.&nbsp; Hätkähdin, avasin silmäni. Mikä hirvi? Olin tullut laavulle kenties tunti sitten, enkä ollut nähnyt jälkeäkään hirvestä. Ravistin päätäni, naurahdin itselleni: ”Niin rauhallista, että alan kuvitella omiani.” &nbsp; Aurinko oli jo kadonnut taivaanrannan taakse, näin enää viimeiset kultaisena loistavat säteet. Etsin katseellani nousevaa kuuta, ja silloin tunsin jotain outoa. Katseeni osui pulleaan ja keltaiseen täysikuuhun, ja samalla tuskan aalto vyöryi kehoni läpi. Kaaduin kontilleni maahan.&nbsp;

Se ei juokse, ei kävele eikä tanssi. Se näyttää hienolta, aika hyvältä ja tuntuu pehmeältä ja vähän märältä. Se juoksee, kävelee ja tanssii. Se on hieno, näyttää aika hienolta ja pitkältä. Sehän on kalakoirakissahamsteri. Elizaveta, Sananlumoojat

Kirjoittamisen tuskaa Tyhjä paperi tuijottaa valkoisilla silmillään Vaatii vatsan täytettä Eikä minulla sille ole annettavaa Painan sinimustan terän sen sydämeen Se huutaa tuskissaan ja lopulta hiljenee Kuitenkin edelleen tyhjä Ruutuja tai viivoja Puhtaita kuin pääkallojen halkeamat Runosuoneni tyhjyys Kuivattaa aivoni Paperini kiduttaa hengiltä Mihin katosivat kertomukset Tarinat toisista todellisuuksista Muiden iloista Ne kuolivat sanojen mukana

Sillä tappava totuus on Että ilman sanoja ei ole ajatuksia Eikä ilman ajatuksia ole eloa Jää vain tyhjä paperi Ja sen kärsivä tuijotus Vili, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Zombi haukkasi tytön

Se ei lennä, eikä myöskään kävele käsillä.&nbsp; Sei ei näytä norsulta, kirahvilta, apinalta, eikä sillä ole käsiä.&nbsp; Se liikkuu kävellen, juosten tai kierimällä.&nbsp; Se on karvainen, täynnä&nbsp;kikkuroita, se on söpö ja se on melkein kirahvin sukua.&nbsp; Sehän on laama.&nbsp; Vilma, Tarinatiikerit

Pudistin päätäni ja yritin nousta ylös, mutta kauhukseni näin käsieni muuttuvan. Oli kuin olisin katsellut nopeutettua videota kasvavasta kasvista. Käsistä kasvoi vaaleankeltaista, paksua karvaa. En tiedä kuinka kauan tuijotin, kuinka ne hitaasti muuttivat muotoaan.Sormeni kutistuivat, kynteni muuttuivat mustiksi ja kaareviksi.&nbsp;Näky kauhistutti minua, halusin oksentaa, mutta en saanut silmiäni vedettyä pois. Tunsin, kuinka käteni – tassuni – kasvattivat alleen anturat, ja tunsin kun peukaloni kutistui pieneksi. Suljin silmäni, jotten joutuisi näkemään, kuinka se nousi ylös rannettani, pois muiden sormien luota.&nbsp; Tämän täytyi olla painajainen. Avasin silmäni uudestaan, ja kaikki näytti oudolta. Ei ollut kovin pimeää, ei niin pimeää kuin pitäisi olla, mutta siitä huolimatta kaikki oli outoa. Kuusen oksat laavun vierellä olivat keltaisen ruskeita tutun vihreän sijaan.&nbsp;

Nuotion liekit olivat ruskeita, ja niitä ihmetellessäni tunsin jonkin nousevan pintaan sisälläni. Se käski minut pakoon tulta, ja ennen kuin pystyin ajattelemaan miksi, säntäsin juoksuun. Minä juoksin, seurasin hirven jättämää jälkeä, vaikka jokin minussa tiesi, etten voisi sitä yksin kaataa. Mutta silti minä juoksin, ja samaan aikaan kun jokin sisälläni noudatti vaistojaan, minä koetin hahmottaa, mitä keholleni oli tapahtunut. Juoksin neljällä jalalla, ja liikettäni tasapainotti häntä.Kasvoni olivat muuttuneet eniten. Olin niin poissa tolaltani kaikesta, että vaistoja seuraava osa minua meni hämilleen, ja niin onnistuin pysäyttämään itseni. Olin jo kaukana laavulta, mutta tunsin takanani hajuvanan, ja jotenkin tiesin, että haju oli omani.&nbsp; Hitaasti kävelin lammen rantaan, kävelin oudoilla raajoilla, jotka olivat aivan erilaiset kuin omani, mutta joita kuitenkin osasin

Metamorfin&nbsp;juoma Ainesosat:&nbsp; - 2½ l tasan 29 + asteen lämpöistä kahvia&nbsp; - 4&nbsp;rkl&nbsp;sokeria&nbsp; - appelsiinipuun lehtiä&nbsp; - kookoksen maitoa&nbsp; - 13 kuningatarmehiläisen karvaa&nbsp; - 20g salmiakkikarkkeja&nbsp; - 2 voikukkaa&nbsp; Tarvitset myös:&nbsp; - 3 cm paksu&nbsp;kuparikattila, halkaisija 40 cm&nbsp; - hopeateelusikka&nbsp; - kuvan siitä henkilöstä/eläimestä, keneksi aiot muuttua (HUOM! Liemi ei toimi alle nanokokoisiin eliöihin!)&nbsp; - kaksi kynttilää&nbsp; Lämmitä kuparikattilaa esim. liedellä noin 10 min ennen kuin lisäät ainekset. Ensimmäisenä sirottele sokeri kattilan reunoille ja pohjalle. Lisää kookoksen maito. Sekoita varovasti hopealusikalla. Kaada kahvi sekaan, ja ripottele salmiakit pataan.

Anna karkkien liueta 15 min. Lisää voikukat ja appelsiinipuun lehdet yhtä aikaa. Hämmennä. Kun liemi on selvästi sekaisin, laske kuningatarmehiläisen karvat yksi kerrallaan varoen juoman pinnalle. Hämmennä noin minuutti. Valmis taikajuoma on kirkasta ja näyttää vedeltä.&nbsp; Valaise kuva siitä henkilöstä, joksi aiot muuttua, kahdella kynttilällä. Juo kuvan ääressä. MITÄ ENEMMÄN NAUTIT METAMORFIN JUOMAA, SITÄ KAUEMMAN AIKAA OLET TOISEN ELIÖN HAHMOSSA! Esim. 2 dl, 1 h. Näin luki&nbsp;Fionan&nbsp;yöpöydälle ilmestyneessä lappusessa. Sen lisäksi pöydällä oli lasillinen kirkasta läpinäkyvää nestettä.&nbsp;Metamorfin&nbsp;juomaa? Se selviäisi vain yhdellä keinolla: kokeilemalla.&nbsp;Fiona&nbsp;avasi huoneensa puuoven, juoksi olohuoneeseen, nappasi Milla-koiransa kuvan pianon päältä ja haki vielä kaksi pitkää kynttilää siivouskomerosta,

Se ei lennä, kiipeile puissa ja asu ihmisillä.&nbsp; Sillä ei ole siipiä, omistajaa ja höyheniä.&nbsp; Se liikkuu nopeasti ja hiljaisesti.&nbsp;&nbsp; Se on iso, vaarallinen.&nbsp; Sehän on susi.&nbsp; Aleksandra, Tarinatiikerit

Aamulla Lotta herää.&nbsp;&nbsp; Syö aamupalaa hitaasti, mutta varmasti. Hän on lähdössä Pariisiin, vaikka on 89-vuotias. Hänen&nbsp;tavaransa&nbsp;ovat jo lähteneet Pariisiin. Syy, miksi Lotta lähti Pariisiin 89-vuotiaana, on seuraava. Lotta oli saanut Pariisista viestin, jossa luki näin. Hyvä Lotta Hämäläinen sinua pyydetään tulemaan Pariisiin 30.9.2020.&nbsp; Lotta meni lääkäriin ja pyysi lupaa lähteä Pariisiin. Lääkäri sanoi:&nbsp; - Voi Lotta, sinä olet melkein 90-vuotias, en voi päästää sinua Pariisiin.&nbsp; - Mutta minä menen silti, totesi Lotta.&nbsp; Iiris, Tarinatiikerit

Uimahallissa - Mitä te teette? - Tarvitsen happea, Laura sanoo. - Miksi? - Koska hukun. Apua auttakaa! Leo auttoi Lauraa. Miia, Sananlumoojat

Aurinko mollottaa taivaalla. Talossa ikkunat helisevät …. ja särkyvät ... lämmöstä. Sirpaleet paistattelevat auringon alla. Tuomas, Tarinatiikerit

Olipa kerran eräs tyttö nimeltään Emma. Hän halusi, että luontoa suojellaan ja jotkut ihmiset eivät tajua sitä. Eräänä päivänä Emma halusi, että ihmiset tajuaisivat, että luontoa pitää suojella. Hän rakentaisi ymmärryskoneen. Niinpä hän alkoi rakentaa ymmärryskonetta. Hyvin monen päivän päästä hän oli rakentanut ymmärryskoneen. Emma näytti ymmärryskoneen vanhemmilleen. Tilda, Sananlumoojat

Kasvin nimi on&nbsp;unelmi.&nbsp; Kukka kasvaa rannassa jossakin pimeässä paikassa.&nbsp; Jos kosket kukkaa, sinä saat voiman.&nbsp; Mutta jos revit kukkaa, saat kirouksen.&nbsp; Aleksandra, Tarinatiikerit

Jos kohtaat seitsemän&nbsp;&nbsp; vanhaa mäntyä&nbsp; Poimit seitsemän&nbsp; puolukkaa&nbsp; Kuulet seitsemät&nbsp;&nbsp; askeleet metsässä&nbsp; Näet seitsemän&nbsp; särkeä kävelyllä&nbsp; Silloin seitsemän ystävääsi&nbsp; tulee ja herättää sinut&nbsp; haaveistasi.&nbsp; Muka särjet kävelyllä,&nbsp; Pyh!&nbsp; Kaikkea sitä kuvitteletkin.&nbsp; Iiris, Tekstitaikurit

Muurahaispesässä - He…Hei. Missä mä oon? Huhuu, kuuleeko joku? Häh, mitäs nyt? Avaan silmäni, kuulen pienten jalkojen tömistystä ja näen muurahaisia. Yllätyn, sillä luulin olevani kaupassa muiden kanssa. Tunnen röpelöisessä kuoressani monta monta pientä jalkaa. Hätäännyn ja mietin, mitä tapahtuu. Yritän liikkua, heilua ja kääntyillä, mutta mikään ei toimi. Kuulen ison oven avautuvan. Kruunupäinen, iso muurahainen tuijottaa minua. Iso muurahainen sanoo orjilleen: - Viekää hänet tuleen. En tarvitse häntä. Minut viedäänn tunnelia pitkin jonnekin kauas. - Tämä ei tiedä hyvää, panikoin. - Sinne lensi mandariininkuori kirkuen alas. Räpyttelen silmiäni. - Mitä on tapahtunut ja missä minä olen nyt? tuumin puoliääneen. Ilma haisee tunkkaiselta kuin sumu, jolla ei olisi loppua.

- Loppu? Onko tämä loppu? Nousen ylös heiveröisilläni jaloillani ja näen pitkän ryhmän tulen ääressä. Kävelen ryhmän luokse ja kysyn missä olen. Kukaan ei vastaa mitään. Hiljaisuus. Tuulen puhallus musertaa ryhmän jokaisen henkilön minut mukaan lukien. Aino, Tarinatiikerit

Mun&nbsp;paketti…&nbsp; on painava.&nbsp; Iso. Siinä lukee FAZER.&nbsp; Musta tuntuu jännältä.&nbsp; OK, avataan se nyt.&nbsp; Täällä paketissa on paljon karkkia.&nbsp;Jeee. Mulla on toinen kevyempi paketti missä lukee&nbsp;Taffel.&nbsp;&nbsp; Avataan nyt.&nbsp; Jee siellä on&nbsp;paaljon&nbsp;sipsiä!!!&nbsp; Otso, Tekstitaikurit

Tämä runo kertoo kissanpennuista&nbsp; mutta ei vain&nbsp;Haisuleista&nbsp; Tämä runo on mukaansatempaavin&nbsp; mutta ei keskity koristesaippuoihin&nbsp; Tämä runo kertoo painajaisista&nbsp; mutta ei aivokasvaimista&nbsp; Tämä runo on otos&nbsp; mutta ei lottovoiton tulos&nbsp; Oona, Tekstitaikurit&nbsp;

Rakas Varjo, tullut on aikasi.&nbsp; Kuten me muutkin, olet sinäkin kadottanut lopulta taikasi.&nbsp;&nbsp; Jokaiselle käy niin, sinulle tämä kävi&nbsp;aiemmin,&nbsp; kun taas toisille, joille huono tuuri iskee harvemmin.&nbsp; Koska et voi enää elää, pian sinä katoat,&nbsp; toivosi häviää, palasiksi hajoat.&nbsp;&nbsp; Vaikka sinä näet muut, he eivät sinua&nbsp;nää&nbsp; heidän muistonsa sinusta pian häviää.&nbsp; Mutta muista: ei ole varjoja ilman valoa,&nbsp;&nbsp; Sinä pysyt täällä, niin kauan kuin sinulla on tilaa liikkua.&nbsp; Siis kun maailma ympäriltäsi pimenee kokonaan,&nbsp;on sinun aikasi lähteä tuonelaan.&nbsp; Ihan milloin haluat, voit lähteä täältä,&nbsp; voit kaiken taakse jättää, voit kadota maan päältä.&nbsp;

Onnea matkallesi toivotan,&nbsp;&nbsp; minäkin sinulle parasta vain haluan,&nbsp; toivon, että viisaita valintoja teet,&nbsp;&nbsp; ennen kuin täältä pois&nbsp;meet.&nbsp;&nbsp; Hyvää matkaa, rakas Varjo.&nbsp; Mitä ikinä päädytkään tekemään.&nbsp; Veronika,&nbsp;Must(e)

Silmäni olivat kuin juuri heränneet Runoja Agnesin unesta Tuutikki Tolosen teoksen Agnes ja unien avain innoittamana (WSOY 2020)

Anni-Teresa ja leijona - Apua hämähäkki! huutaa Anni-Teresa aavikolla. Hämähäkki on hypännyt hänen päälleen. Anni-Teresa huitoo hämähäkkiä pois ja lähtee juoksemaan puun taakse varjoa kohti. Leijona on puun takana ja aikoo hyökätä. Anni-Teresa löytää ison kepin ja lyö leijonaa. Leijona raivostuu. Se kiipeää puuhun ja hyppää Anni-Teresan päälle. Sitten leijona sanoo: - Älä juokse, minä haluan olla kaverisi. - Anteeksi, luulin että haluat hyökätä kimppuuni. - Enhän minä nyt hyökkää ihmisen kimppuun, vaikka monet muut leijonat niin tekevät. Leijona näyttää missä hän asuu. Hämähäkki kiipeää leijonan kuonolle. - Hui leijona hyökkää! hämähäkki sanoo nauraen. Lilja ja Sofi, Tarinatiikerit

Arthur&nbsp; Olipa kerran Arthur, joka meni kouluun. Koulussa sitä kiusattiin paljon. Arthurille tuli paha mieli ja sitten Arthur meni vessaan ja itki. Sitten kissa tuli paikalle ja lohdutti. Arthur sanoi ”Kiitos” ja sitten seuraavana päivänä kiusaajat vaihtoivat koulua. Loppu.&nbsp; Otso, Tekstitaikurit

Olen tyhjä tyhjyys&nbsp; ja tyhjennän tyhjyyttäni&nbsp; tyhjyydestä tyhjyyteen&nbsp; ja sieltä tyhjyyteen&nbsp; Olen tyhjä&nbsp; Mikael, Tekstitaikurit

Mies tähtipölystä mies jonka muut ihmiset ties hän sairastui ei muut auttaneet lain vaan tuli tähtipöly ja auttoi mutta onko hän nyt onnellinen lain Severi, Tarinatiikerit

Tarvikelista seikkailulle

Muutkin Esat syövät muroja&nbsp; Koko kauppa,&nbsp;jossa Esa työskentelee,&nbsp;syö muroja&nbsp; Poliisitkin matkalla kaupalle syövät muroja, mutta se on laillista&nbsp; Koko kaupunki ei kuitenkaan syö muroja&nbsp; Kaupungin välimaastossa oleilevat lainsuojattomat nakertavat puuta innoissaan&nbsp; Muut kaupungit syövät puuroa,&nbsp;jota on tehostettu pippurilla ja ihmisellä&nbsp; Pohjois-Euroopassa tapahtuu kummia&nbsp; Välimeressä kalat kalastavat poloisia laivoja&nbsp; Mauli&nbsp;on sisä-Euroopassa juhlimassa vapauttaan&nbsp; Totte&nbsp;matkaa luksusjahdilla Atlantilla&nbsp; Tomppa&nbsp;lähtee avaruuspakoon&nbsp;

Linnunradalla on kokous tuntivauhdista jonne&nbsp;Totte&nbsp;on parhaillaan matkalla&nbsp; Rapinuuska&nbsp;potkittiin väkivaltaisen käyttäytymisen takia kokouksesta toiseen galaksiin&nbsp; Eevi,&nbsp;Must(e)

Superkani!!! Kani otti pikku pojan mukaan ja meni seinästä läpi. - Aikamoinen jysäys pikkupoika kehui. Voisitko vielä viedä minut juoksukilpailuun, joka on koulun kentällä. - Totta kai, kani sanoi kilpailusta. Perustaja miettii mitäköhän on aloittaa kilpailu ilman Onnia. Samassa katon läpi tuli Onni ja Superkani. - Teillä on 10 minuuttia aikaa. - Psst, juo tämä, Superkani kehotti. - Mitä se on? Onni kysyi. - Nopeusseerumia tai oikealla nimellä aklohitusta, kani sanoi. - Kiitos, Onni sanoi ja joi sen ja Onni voitti kilpailun. Hän sai palkinnon, jossa oli tikkareita, mutta hei ne ovat vihreitä. - Eli ne ovat myrkytettyjä, kani sanoi ja pakotti perustajan ostamaan uudet, ei myrkytettyjä. Aamos, Tarinatiikerit

Teuppotarina Teuppo oli menossa yksisarvismaahan katsomaan sukulaisiaan. Teuppo meni metsään. Siellä vastaan tuli haamu, jolla oli miekka. Sitten tuli sarvellinen pegasos. Se taikoi tulikuumaa tulta, joka oli sinistä. Miekka suli lentokoneen muotoon. Se toimi. Teuppo matkusti yksisarvismaahan. Maisa, Sananlumoojat

Mun hiirikaverin nimi on Vilma. Vilma on oranssi ja sillä on siniset silmät. Vilma on tulossa luokseni yökylään. Me aiomme rakentaa majan tuoleista ja peitoista. Meillä on varasänky missä Vilma nukkuu. Yöllä menemme salaa ulos ja koskemme siiliin. Mutta se ei satu, koska siilissä on taikaa. Tarinassa on myös väärinpäin susi, joka kävelee seinää pitkin seitin avulla. Sillä on pitkät kädet, mutta pienet jalat. Taivaalla on pinkki aurinko, josta sataa hattaraa. Aino, Sananmuotoilijat

Hei haamu! Kutsun sinua haamuksi. Jos haluat olla ihminen, tee tämä taikajuoma. Tarvitset meren sydämen ja taivaan sydämen. Hanki ensin vettä ja mustikoita 50g. Paista ne, niin saat meren sydämen. Sen jälkeen hanki sateenkaarikukka. Saat sen, kun menet kukkakedolle, niin löydät semmoisen. Sitten hanki muurahainen. Sekoita ne ja saat taivaan sydämen. Kun lyöt taivaan sydämen ja meren sydämen, sinusta tulee ihminen. Veeti, Tarinatiikerit

Hei sinä,&nbsp; Tule luokseni varjo. Olen samanlainen varjo kuin sinä. Jos ajatuksen voimalla ajattelet itseäsi, niin voit muuttua näkyväksi. Siinä tarvitsee olla kaksi. Jos on yksin, ei muutu. Jos on kaksi varjoa, niin he muuttuvat kummatkin ihmisiksi.&nbsp; Olga, Tekstitaikurit

Ulkonäköpaineet&nbsp;&nbsp; Minä en ole mitenkään erityinen viisitoistavuotias. Ihan sellainen perus.&nbsp;&nbsp; Tai olen minä vähän erilainen, mikä on hyvä ja&nbsp;&nbsp; huono juttu.&nbsp; Minun kaikki kaverit on&nbsp;&nbsp; ihan sairaan kauniita&nbsp; ihania&nbsp; aina kaikissa trendeissä mukana.&nbsp;&nbsp; Entä minä?&nbsp; No minä vaan en välitä mistään sellaisista.&nbsp;&nbsp; Muutenkin ne vaihtuu niin nopeasti,&nbsp;ei siinä kukaan mukana pysy...&nbsp;&nbsp; Paitsi tietysti minun kaverit.&nbsp; Ne näyttää hyvältä kaikessa.&nbsp;&nbsp; Minä no mää näytän joko perunalta tai tikulta,&nbsp;en mää sille voi mitään tehdä.&nbsp;&nbsp;

Kaikilla jotka minä tiedän niillä on täydellinen iho,&nbsp; mulla finnejä,&nbsp;&nbsp; niillä tiimalasivartalot,&nbsp;&nbsp; mulla neliö,&nbsp;ei lantiota,&nbsp;ei pientä vatsaa.&nbsp;&nbsp; Vain neliö.&nbsp; Jos minua katsoisi takaapäin kun minun hiukset on kiinni,&nbsp; hatun alla näytän ihan pojalta.&nbsp;&nbsp; Muutenkin mulla on lihaksia, mutta ei tytöillä pidä isoja lihaksia olla.&nbsp; Tai niin on ainakin kerrottu...&nbsp; &nbsp;&nbsp; Aina kun kaverit puhuu kaikista pojista ja kuinka ihania ne on&nbsp; minä vaan istun enkä sano mitään,&nbsp;koska en tykkää pojista&nbsp; ei kukaan poika musta tykkäisi muutekaan.&nbsp; &nbsp;&nbsp;

Näkymätön peilikuva&nbsp; Näkymättömyys on kuin etsisi iloa&nbsp;horisontista. Näkymättömyys tuntuu&nbsp;siltä, kuin olisit&nbsp;näkymätön peilikuva...&nbsp;Jos näet jonkun toisen, hän ei näe sinua.&nbsp;Ihan kuin olisit jonkun toisen varjossa.&nbsp;Ihan kuin muut talloisivat sinut elävältä.&nbsp; Kun&nbsp;juokset näkymättömyyttä pakoon, juokset&nbsp;samalla elämää pakoon. Näkymättömyys&nbsp;tuntuu kuin muut unohtaisivat&nbsp;sinut kokonaan.&nbsp;Tuntuu, kuin näkymättömyys veisi sinulta&nbsp;kaiken. Ihan kaiken. Oikeastaan niin paljon&nbsp;asioita kuin sinulla on niitä, jopa elämän.&nbsp;&nbsp; Mutta vaikka näkymättömyys vie sinulta kaiken, niin on yksi asia jota näkymättömyys ei vie sinulta, ja se on tunteet.

siniraitaisesta hupparistakin voi tulla hirviö. Rauhoituin ja jatkoin kurkkimista peiton alta. Katsoin pöydälleni, katselin sen päällä olevia leluja, kyniä, papereita ja KÄÄRMETTÄ! Äh, se olikin vain johto! Säikähdin todella. Myös mun mummi ois säikähtäny, koska sekin pelkää käärmeitä. Sitten katsoin kelloa ja huomasin sen olevan jo tosi paljon! En osaa vielä kelloa, mutta se näytti olevan tooosi paljon. Pitäisi jo olla unten mailla. Makasin sängyssä, mutta halusin laittaa valot päälle ja vaan leikkiä. Mutta pitäisi nukkua. Pitäisi maata liikkumatta, kunnes nukahtaisi. Mutta en halunnut! Ja kun uni ei tullut, päätin tehdä kuten muulloinkin kun ei nukuttanut. Nousin juomaan. Laskin jalkani kylmälle lattialle. Kesti hetki, ennen kuin jalkani tottuivat. Nousin ylös ja lähdin kohti keittiötä. Väistin lattialla olevat vaatekasat ja astelin ovelle. Avasin sen hiljaa, ettei kukaan kuulisi minun hiipivän keittiöön. Katsoin oikealle ja vasemmalle, mutta en nähnyt juuri mitään pimeässä. En ainakaan mitään tavallisesta

poikkeavaa. Otin askeleen, sitten toisen. Nyt olin ulkona huoneestani, aloittanut seikkailuni kohti keittiötä. Kävelin varovasti portaita alas, etten herättäisi äitiä ja isiä. Sitten kun olin taas tasaisella maalla katsoin oikeaan. Ei mitään erityistä. Katson vasempaan. Ei mitään erityistä. Reitti oli selvä, lähdin olohuoneesta keittiöön. Matka tuntui pidemmältä, kun sen hiipi pimeässä. Sitten kun laitoin käteni keittiön valokatkaisijalle jähmetyin. Katselin keittiöön, tiskipöydällä lojuvia lautasia, jääkaapin oven aakkosmagneetteja ja puisia kaapinovia. Kaikki vaikutti muuten olevan kohdallaan, oli vaan yksi pikku juttu.&nbsp; Aave.&nbsp; Keittiössämme oli aave.&nbsp; Olin ihan hiljaa paikallani ja toivoin ettei se näkisi minua. Katsoin sitä ihmetellen. Eihän aaveita ole olemassa. Eihän? Se näytti pelottavalta, se oli kuin varjo, joka oli herännyt henkiin. Näin sen läpi, se oli melkein niinku

Mitä juuri luin? Sanakalastaja 2021 Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoululaisten yhteinen teos

Jyväskylän kansalaisopiston sanataidekoulu Vapaudenkatu 39–41, 40100 Jyväskylä

<a href="http://www.jyvaskyla.fi/kansalaisopisto/opintoja-eri-ikaisille/lapset-ja-nuoret/sanataidekoulu">www.jyvaskyla.fi/kansalaisopisto/opintoja-eri-ikaisille/lapset-ja-nuoret/sanataidekoulu</a>

Taiteen perusopetuksen logo: Heidi Ruotanen&nbsp;

Miltä näyttää syksy?&nbsp; Miltä syksystä tuntuu?&nbsp; Milloin syksy käy nukkumaan, vai käykö se&nbsp; milloinkaan?&nbsp; Mitä syksy lukee?&nbsp; Kenestä syksy pitää?&nbsp; Miten syksy kävelee?&nbsp; Milloin syksyllä on vapaapäivä töistä?&nbsp; Syksyllä on ruskanväriset hiukset.&nbsp; Syksyllä on aina vähän kylmä.&nbsp; Syksy ei käy nukkumaan, kun vasta talvella.&nbsp; Syksy lukee tuulen tarinoita.&nbsp; Syksy pitää keväästä.&nbsp; Syksy sipsuttelee villasukat jalassa.&nbsp; Syksyllä on vapaata töistä muina vuodenaikoina.&nbsp; Aura, Tekstitaikurit

sumu tukkii silmät sohvatyyny nyrpistää kulmiaan sokea etsii tyynyään Aino, Tarinatiikerit

Rauhanhaltija&nbsp; Hän tekee ihmisille rauhan tai surun.&nbsp; Hän asuu puussa tai koulun sisällä.&nbsp; Silloin, kun ihminen on koulun&nbsp;pihalla, se on rauhallinen tai surullinen.&nbsp; Aleksandra, Tarinatiikerit

Puu on musta aukko, taivas&nbsp;on kimalteleva&nbsp;glitterpurkki&nbsp; ja aita on&nbsp;räsähtänyt puu-ukko. Mutta mikä on lintuparvi, no tietysti tähdet muodostavat sen.&nbsp; Kivilohkareista muodostuu kallio.&nbsp; Linnat ovat valonlähde.&nbsp; Vilma, Tarinatiikerit

savua. Katseeni kiersi sen jaloista päähän ja huomasin, että se oli isiäkin pidempi! Sen kädet ja jalat olivat tosi pitkän näköiset, liian pitkät. Sillä ei ollut selkeitä kasvoja, se oli varjomainen ja häilyvä. Seisoin paikallani ihmetellen aavetta. Tuijotin sitä, ja melkein huudahdin, kun huomasin sen pään kääntyvän ja tuijottavan minua takaisin! Sillä ei ollut kasvoja, se oli kuin varjo, mutta tunsin miten se katsoi minua suoraan silmiin! Olisin huutanut, mutta keuhkoistani ei lähtenyt pihaustakaan! Aave nosti kätensä osoittaen etusormellaan minua. Säpsähdin ja laitoin vahingossa keittiöön valot päälle kun säpsähdin. Käteni oli vielä katkaisimella! Aave päästi kamalimman äänen, mitä olin kuullut! Se kirkui ja parkui kuin se kuolisi. Se katosi heti valojen syttymisen jälkeen. Seisoin liikkumatta. Hengitin nopeasti kuin kilpakuski. Minua pelotti. Aaveita ei ollut olemassa. Aaveita ei ollut olemassa. Aaveita ei ollut olemassa. Mutta taisin olla väärässä. Nostin

lasini tiskipöydältä käsi täristen ja otin hanasta siihen vettä. Join nopeasti ja menin herättämään isiä. Lasini putosi lattialle, mutta se ei häirinnyt minua. Oli kiire. Ohitin matkallani olohuoneen sohvan ja lattialle jääneen Afrikan tähden, mutta ne eivät minua hidastaneet. Minun oli päästävä isin luo, siellä olisin turvassa. Avasin isin huoneen oven ja juoksin isin luo. ”ISI ISI NÄIN AAVEEN!”&nbsp; Peiton alta hämmentyneenä isi vastasi: ”mitä? Se oli vain pahaa unta.”&nbsp; ”EI OLLUT SE OLI KEITTIÖSSÄ JA OLIN HAKEMASSA VETTÄ JA-”&nbsp; ”Näit vaan pahaa unta, rauhoitu nyt ja mene takaisin sänkyyn sitten. Aamulla on aikainen herätys.” ”Selvä isi,” sanoin ja suuntasin takaisin huoneeseeni. Se ei ollut uni. Tiesin sen. Mutta tiesin myös, ettei aaveita ollut olemassa. Minua pelotti, mutta palasin huoneeseeni. Suljin oven

Minä aloin olla huolissani, kun susi alkoi lähestyä häntä. Ei kukaan noin kiltti ja hieno ihminen ansainnut kuolla noin nuorena. Se ei vain ollut oikein.&nbsp;&nbsp; Minä juoksin kirkonportaita ylös niin nopeasti kuin pääsin, ja vedin suuresta kirkonkellon narusta ja pian alkoi kaikua. Niin kovaa, että sen jopa Puolikorva-Petekin kuuli. Hän kääntyi kohti kirkkoa, huomasi suden, ja lopulta hän pääsi turvallisesti takaisin kotiin.&nbsp;&nbsp; Myöhemmin kuulin, että Puolikorva-Pete oli kertonut koko kylälle, mitä oli käynyt. Että ikivanhat poissa käytöstä olleet kirkonkellot pelastivat hänet sudelta. Kukaan ei kuitenkaan uskonut häntä, sillä hei, sehän oli Puolikorva-Pete. Hän saattoi kuulla outoja onnettomuuden jälkeen.&nbsp;&nbsp; Nyt tuosta tapahtumasta onkin jo muutama vuosi.&nbsp;&nbsp;

Vaikka olisin uskonut, että hän ei tule enää kävelemään samaan metsään, missä susi oli melkein syönyt hänet, hän tulee silti edelleen joka kesä, joka viikko. Ja joka kerta, kun hän kirkolle tulee, hän jättää kauneimman kukkansa kirkon oven eteen, ikään kuin kiitokseksi siitä, kuinka olin pelastanut hänen henkensä. Ja joka kerta, kun hän on lähtenyt, minä noukin kukan talteen, vien sen kellohuoneeseen ja säilytän sitä siellä niin kauan kuin se vain siellä kestää.&nbsp; Veronika,&nbsp;Must(e)

Eräs kenkä Manalassa Olipa kerran kenkä. Paholainen rakasti kenkää. Mutta eräänä päivänä kenkä meni rikki. Paholainen heitti kengän roskiin. OMG. - Piru sinut periköön paholainen, ajatteli jäteastiasta kenkä. Sitten tuli kana, jonka nimi oli Pena ja joka muuten tuli John Deerellä. Kenkä kertoi ongelmansa. Sitten Pena ärsytti ja pahoilainen sai opetuksen. Kymi, Tarinatiikerit

Piru vs. enkeli Oli synkkä ja myrskyinen yö. Korkealla Ranskan maaseudun yllä enkeli aikoi ampua pirun alas. Laukaisu kuului: - PUM. - Ohi meni. - PUM. - No voi änkeröinen, ei vieläkään. Piru käyttää knallipyssyä. Ja sitten kaikkien olkapäillä on vain piru. Kymi, Tarinatiikerit

Ärhäkkä metsäkeskustelu - Minua ei väsytä! kettu huutaa. - Ei tarvitse huutaa! karhu ärjyy - Eikä sinun ärjyä! lintu laulaa. - Älä laula, en kestä sitä! mäyrä kiljuu. - Ottakaa ihan rauhassa, hiiri sanoo. - Ei oteta! kaikki huutavat. - No ei sitten, riidelkää ihan keskenänne, hiiri sanoo. - No mee vaan senkin lepopeikko, karhu kuiskaa. - Urpot, hiiri kuiskaa. Otso, Tarinatiikerit

Metsän elämää Oli pimeä päivä tiheässsä metsässä. Poika käveli metsässä. - Apua, kyy! Mitä minä nyt teen? Mutta mitä ihmettä? Metsästäjä tuli ja tappoi kyyn. Sitten tuli aurinkoinen sää. Akseli, Tarinatiikerit

Näkymätön serkku

Tarvikelista seikkailulle&nbsp; muonavarat&nbsp; trangia&nbsp; sinolia&nbsp; tulitikut&nbsp; retkireppu&nbsp; makuupussi&nbsp; kartta&nbsp; kompassi&nbsp; puukko&nbsp; juomavarat&nbsp; vettä&nbsp; köyttä&nbsp; roskapussi&nbsp; kävelykeppi&nbsp; useat vaatteet&nbsp; rahaa (vahtimestarien lahjontaan)&nbsp; makuualusta&nbsp; yleisavain kaikkiin oviin (myös sellaisiin, joissa ei ole lukkoa)&nbsp; Mikael, Tekstitaikurit

nukahtamaan tähän? Aurinko oli korkealla taivaalla, mutta sen valossakin metsä näytti tuntemattomalta. Ympärilläni oli vain joka suuntaan samannäköistä mäntykangasta ja varvikkoa. Varvikkoa, jossa vain muutaman metrin päässä nukkumapaikastani oli punaisia, kaluttuja luita. Totta kai olin nähnyt petojen tähteitä ennen, mutta tämä raato näytti tuoreemmalta kuin mikään aiemmin näkemäni. Tunsin paniikin nousevan sisälläni, täyttävän keuhkoni ja puristavan niitä sisältä ja ulkoa. Vedin syvään henkeä, mutta kaduin sitä heti, kun veren ja lihan rautainen haju täytti sieraimeni. S. K., Kirjoittajaryhmä Must(e)&nbsp;

Aave En uskonut aaveisiin. En uskonut, enkä usko. En pidä aaveiden ajattelemisesta, se on niin kovin pelottavaa, ja eihän niitä oo olemassa. Ne on aina pelottanut mua, varsinkin näin iltaisin. En halunnut miettiä niitä, pelotti. Huusin sängystäni ”ISI!!” Ja isi tuli luokseni. ”Mikä hätänä?” hän kysyi. ”Pelottaa. Kummitukset pelottaa,” sanoin ja isäni rauhoitteli minua peitellen minut sänkyyn. ”Mutta eihän aaveita ole olemassa. Nuku nyt vaan.” ”Isi.”&nbsp; ”Mitä kultapieni?”&nbsp; ”Lukisitko iltasadun?”&nbsp; ”No voinhan minä,” sanoi isä. Hän kävi viereeni ja luki iltasadun minulle. Se kertoi jostain ritarista, en oikein kuunnellut. En vaan halunnut olla yksin. En halunnut jäädä

pimeään huoneeseen yksin, ei kukaan haluaisi. Mutta sadun luettuaan isi sammutti valot, sulki oven perässään ja jätti minut yksin huoneeseeni nukkumaan. Mutta en halunnut mennä nukkumaan. En tahtonut maata liikkumatta pimeässä, kunnes nukahtaisin ja makaisin elottomana muutaman tunnin ja heräisin aamulla päiväkotiin. En halunnut nukkua, en sitten yhtään. Sen sijaan ajattelin kilpa-autoja, ne on kivoja. Kerran näin kilpa-auton liikenteessä ja se meni tosi kovaa ja-&nbsp; Ajatukseni katkesi, kun kuulin jonkin äänen pimeässä.&nbsp; Ihoni nousi kananlihalle ja makasin hengittämättä. Kuuntelin. Tarkkailin. Oliko se hiiri? Tai mörkö tai kummitus tai vampyyri tai… Sitten muistin. Ei mitään noista ole olemassa. Paitsi hiiriä, niitä on olemassa ja ne on inhottavia. Hyi. Ne rapistelee ja näykkii ja nuuskii ja levittää sairauksia ja on niin rumia. Meidän mummi pelkää rottia ja hiiriä. Se aina

sanoo, että ne on likaisia ja mummin kotona onkin hiirenloukkuja. Niihin ei saa koskea, se sattuu. Mutta pahinta hiirissä on-&nbsp;&nbsp; Ajatuskatkos.&nbsp; Makasin hetken sängyssäni, yrittäen saada ajatuksen päästä kiinni. Katselin kattoon, katsoin sen kuvioita miettien mitä sattuu. Niin, kilpa-autot. Ne on kivoja, koska ne on niin nopeita. Ne menee ainaki kahtasataatuhatta ja niistä lähtee niin kova ääni kun ne menee niin kovaa. Isona musta tulee kilpakuski. Sitten ostan kilpa-auton ja hienon talon ja lottokupongin.&nbsp; Makasin jonkin aikaa sängyssä miettien tulevaisuuttani. Mietin, mikä minusta isona tulee ja miten pääsisin kilpakuskiksi. Sitten kuulin taas sen äänen. Kiersin päätäni katsoen huonettani. Katseeni kierteli ja törmäsi MÖRKÖÖN! Ei, se olikin vaan naulakko, jossa hupparini lepäsi. Yön pimeydessä harmaasta,

Puita ja lunta.&nbsp; Ei mitään muuta.&nbsp; Mitä&nbsp;mä&nbsp;teen.&nbsp; Hyppäisinkö&nbsp;rekehen.&nbsp; Nukkuisinko.&nbsp; Vai kukkuisinko.&nbsp; Mä&nbsp;mietin.&nbsp; Sit&nbsp;tiesin.&nbsp; Ulos, kun&nbsp;meen.&nbsp; Hyppäisin&nbsp;lumihankehen.&nbsp; Sen tein.&nbsp; Hauskaa&nbsp;mul&nbsp;oli.&nbsp; Tuletko&nbsp;sä&nbsp;mukaan.&nbsp; Kuins&nbsp;oli.&nbsp; Milja, Tekstitaikurit

APUA! Kuka vain auttakaa. Olen pulassa, en pysty liikkumaan,&nbsp;olen karannut eräältä joka otti&nbsp;minut pois kirjastani. Olen joutunut banaaninkuorten sekaan tänne roskikseen. Äkkiä! Ota minut pois ja kuljeta takaisin Harry Potter 2. ennen kuin sulkani polttavat tämän paikan ja se tyyppi löytää minut. Kohta itken ja parannan tämän banaaninkuoren. Kiirehdi! &nbsp; Mikael, Tekstitaikurit&nbsp;

Näkymättömyys voi viedä ilon pois elämästä…&nbsp;Mutta muut tunteet jäävät, aina ja ikuisesti.&nbsp;Näkymättömyys tuottaa paljon surullisia ja&nbsp;petollisia tunteita. Näkymättömyys kuulostaa&nbsp;siltä kuin sinulta muka lähtisi näky.&nbsp;Todellisuudessa&nbsp;näkymättömyys on kaikkea ilkeää ja surullista.&nbsp; Jos olet näkymätön, alat kokoamaan surullisia ja&nbsp;epämukavia tunteita kasaan. Vähän niin kuin palapeliä&nbsp;liian isoista paloista, liian vaikeaa palapeliä. Näkymättömyys&nbsp;on vähän niin kuin rikkinäinen peili, josta et näe&nbsp;peilikuvaasi.&nbsp;&nbsp; Jos olet näkymätön, haluaisit varmaan&nbsp;tuhota näkymättömyyden… Taikka päästä&nbsp;näkymättömyyttä pakoon. Näkymättömänä näkee ja pystyy olemaan toisten ihmisten varjo.

Jotkut toivovat olevansa&nbsp;näkymättömiä, mutta jos he saisivat tietää minkälaista on olla&nbsp;näkymätön, niin he eivät haluaisi olla näkymättömiä. Näkymättömyydessä on yksi tärkeä sääntö, joka on “Muista olla oma itsesi.”&nbsp; Nora,&nbsp;Must(e)

Kun joku näkee varjosi, vapaudut

Lähden pois huomaamatta

Kun joku näkee varjosi, vapaudut. Seela, Sananlumoojat

Höpsö mato Ensiksi oli pieni mato. Se oli punainen ja pieni. Sitten siitä tuli kotilo ja hän ihmetteli itsekin mikä hänestä oikein tuli. Mato on nimeltään Aino. Hän ajatteli, ettei kotilossa oleminen tunnu hassummalta. Hän ajatteli, että voisi asua kotilossa aina, koska hän ei tiennyt, että kotilo vielä aukeaisi. Hän yritti kovasti madella, muttei siitä tullut mitään. Hän yritti ja yritti, mutta se ei onnistunut. Hän oli surullinen, koska oli yrittänyt niin kauheasti. Hän oli jo aikoja sitten muuttunut perhoseksi, muttei sitä ole kerrottu tässä tarinassa. Hän on lajiltaan Punaperhonen ja hän on kokonaan punainen. Hänestä perhosena oleminen tuntuu hassulta, muttei sen hassummalta kuin eilen. Silloin hän oli vielä tavallinen kotilo. Hän mietti, miten olikaan voinut ollessaan kotilo. Hän mietti ja mietti

ja vihdoin keksi: hän oli käynyt matokoulutuksessa. Hän mietti sitä ja miten siellä oli mennyt. Siellä oli mennyt yleensä hyvin, mutta välillä siellä oli tapahtunut hupsuja asioita, mutta silloin hän vain sanoi: ”antaa niiden olla.” Aino, Sananmuotoilijat

isä sanoo mua neidiksi ja mä vedän isää turpiin mun unissa&nbsp; hernandez on semmonen kuulapsi. se tuli raketilla maahan ja nyt se on tylsä ja tympeä ja ajattelee liikaa,,,&nbsp; ihan sama mitä lehdet puhuu mua ei enää kiinnosta&nbsp; en oo mikään aamukaste oon vaan fiksunvihanen&nbsp; Syömmein kaipaa luokse sun joojoo hernis ei se oo niin deeppii. . . .&nbsp; ILLAT SE ISTUU päivät istuu YÖLLÄKIN SE VARMAAN ISTUU se nukkuu istualtaan&nbsp; se on niin tyhmänsurullinen&nbsp;&nbsp; Varmaan menis semmosesta uwuowo softboysta läpi jos ei olis niin terävä&nbsp; Sillä on keuhkot täynnä vettä ja varmaan joku tuberkuloosikin en mä tiedä&nbsp; se sano kerran ettei se oo koskaan Oikein nauranut ja mä nauroin että onko se nauranut Väärin&nbsp;

ja se oli hiljaa&nbsp; ja sit mä en enää nauranu Mitenkään&nbsp; mä en pidä herniksestä mut ku&nbsp; mun päiväkirjakin on sensuroitu&nbsp; en oo siellä mikään perushintti joka unelmoi naapurinpojasta&nbsp; mä unelmoin kunnon miehistä ja sit mä unelmoin tyhmästä herniksesta ja sen tyhmästä nenästä&nbsp; MÄ VIHAAN poikia jotka tulee avaruudesta&nbsp; ne pilaa mun elämän&nbsp; Alisa, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Suru on musta varis maassa. Olga, Tekstitaikurit&nbsp;

Suru on&nbsp;sinertävänharmaa&nbsp;siili nojatuolissa. Iiris, Tekstitaikurit&nbsp;

Suru on sininen hyttynen Atlantiksessa. Mikael, Tekstitaikurit&nbsp;

Suru on sininen hiiri talvimetsässä. Maaria, Tekstitaikurit

Suru on sininen pupu aavikolla. Milena, Tekstitaikurit&nbsp;

Suru on violetti jääkarhu hautausmaalla. Oona, Tekstitaikurit

Jos kohtaat…&nbsp; Jos kohtaat kolme&nbsp; punaista omenaa&nbsp; Poimit kolme&nbsp; vihreää rypälettä&nbsp; Kuulet kolme&nbsp; sinistä mustikkaa&nbsp; Näet kolme&nbsp; keltaista lakkaa&nbsp; Silloin kolme&nbsp; taikaa kohtaa&nbsp; Paras onni hohtaa.&nbsp; &nbsp; Oona, Tekstitaikurit

Minä olen&nbsp; turkoosi&nbsp;ruusu&nbsp; kirsikkapuu, sänky&nbsp; kaunis&nbsp;käärme autiotalossa&nbsp; metsä, joka nukkuu&nbsp; Iiris, Tarinatiikerit

jossa säilytettiin "turhaa" tavaraa. Nyt tulisivat kuitenkin lepattavat valaisimet tarpeeseen. Ei mennyt kauaa, kun&nbsp;Fiona&nbsp;oli järjestellyt&nbsp;tavarat&nbsp;pöydällään siististi yöpöydän ohjeiden mukaan. Tyttö korotti lasin tärisevin käsin huulilleen, ja nielaisi kerran. Ensin ei tapahtunut mitään. Sitten suuta alkoi polttaa, kuin olisi syönyt chiliä. Nyt tuntui kuin pitelisi suussaan jääkalikkaa. Näiden kahden ikävän tuntemuksen välillä makunystyrät pompottelivat vielä silloinkin, kun&nbsp;Fiona&nbsp;katsahti peiliin ja tajusi muuttuneensa chihuahuaksi. Sitten chilinpoltto häipyi. Eikä jääkalikka tullut takaisin.&nbsp; Tuntui oudolta katsella omaa huonetta niin matalalta. Lisäksi kaikki näytti mustavalkoiselta.&nbsp;Fiona&nbsp;ehti ihastella näkemäänsä vain hetken, sitten hän venyi taas omaksi itsekseen chilin ja jään saattelemana. - O-olipa omituista, hän mutisi hiljaa. Liemelle tulisi käyttöä...&nbsp; Aura, Tekstitaikurit

Runo ajassa&nbsp; Tähti on valonpisara menneisyydestä.&nbsp; Varjo on ajatus tulevaisuudesta.&nbsp; Kuumailmapallo on muisto taivaalla.&nbsp; Yö on pimeä pimeys pimeydessä.&nbsp; Värit ovat maalaus mielikuvituksessa.&nbsp; Oona, Tekstitaikurit

Varjotarina, kirjoittanut Aamos Olipa kerran Good-äijä, mutta tuli hakkeräijä, joka loitsi Good-äijän varjoksi. Good-äijä oli luonnollisesti hätääntynyt tästä. Parin päivän kuluttua Good-äijästä alettiin ripustaa etsintäkuulutuksia. Good-äijä puolestaan mietti metsässä, miten pääsisi pois hakkeritaiasta. Siitä oli kuitenkin seurannut myös hyviä puolia. Good-äijä oli törmännyt karhuun, tippunut 20 metrin korkeudesta ja tiputtanut 18 myrkkypulloa myrkkykaupassa. Viisi päivää myöhemmin poliisit olivat luovuttaneet Good-äijän etsimisen suhteen ja Good-äijä oli mennyt kotiin. Mutta, arvaa mitä! Hänen ihanaa, lämmintä ja hauskaa kotiaan purettiin. Ja tavarat huutokaupattiin. (Sen Good-äijä huomasi käydessään sattumalta huutokaupassa.) Kun Good-äijä meni kotiin (tai sinne, mitä siitä olikaan jäljellä), hänen päähänsä lensi lamppu.

- Mitä vitsiä! Good-äijä sanoi kun huomasi oman kätensä, sillä hän ei ollut aiemmin nähnyt itseään. Hän meni poliisille. - Missä oikein olit? poliisi kysyi. - Jossain, Good-äijä vastasi. Loppu. Tarinan opetus: jos käy samoin kuin Good-äijälle, tiputa lamppu päähäsi. Mutta! Myrkkykaupan tekijä tiesi tästä varjohulabaloosta, ja Good-äijä joutui siivoamaan sotkun. Poliisi pidätti kauppiaan, koska tämä oli rikollinen. Loppu. (Tällä kertaa oikeasti.) Aamos, Tarinatiikerit

Lasikoira, jonka nimi on Timantti Maanantaina se istuu tuijottamassa lasikukkaa, joka ei oikeasti ole lasikukka vaan hieno antiikkikukka. Tiistaina se katselee isosta ikkunasta kadulle. Keskiviikkona se makoilee pienessä pesässä. Torstaina se syö ihanaa koiranruokaa. Perjantaina se käy sen kaverin luona. Lauantaina se ostaa uuden kaulapannan. Sunnuntaina se katsoo televisiota. Lotta, Sananlumoojat

Polus Hermanni, Sananlumoojat

Vokaaliruno Vene etenee Se veteen menee Pete vetelee vehkeet veneeseen Jere se elelee Perkeleen helle Perkele Vili, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Rauhanlähde Levoton kissa näki painajaista hirveästä suopeikosta. Sitten hän kuuli Rauhanlähteestä ja päätti mennä sinne. Hän kiipesi monen monen pilviportaan päältä ja viimein hän pääsi Rauhanlähteelle. Ja kun hän joi taikavettä, hän oli todella rauhallinen. Ellen, Sananlumoojat

Peili Olen peili. Asun yöpöydällä. Maanantaina ihmiset ottavat minut ja näyttävät väsyneiltä. Tiistaina sänky herää unesta ja moikkaa. Keskiviikkona minä jumppaan. Torstaina minä nautin pitkästä matkasta, kun ihmiset vievät minut töihin. Perjantaina minä katson leffan ihmisien kanssa. Lauantaina syön karkkia. Sunnuntaina ihmiset katsovat minua. Tilda, Sananlumoojat

Anni askartelee avomaalla. Aurinko aivastaa Annin akvaarioon. Anni auttaa ampiaista askartelemaan asua. Ruska, Sananlumoojat

Seela syö sushia saunassa. Se saunoo siellä suden kanssa sunnuntaina syyskuussa. Suklaa suussa suihkussa sukat suussa sekaisen Sakarin seurassa. Seela, Sananlumoojat

Paine&nbsp; Oon ansassa selkäni seinää vasten&nbsp; Nään ettei poispääsyä oo&nbsp; Mä yritän, muttei kukaan nää&nbsp; Paine nousee, kiihtyy tuska tää&nbsp; Koitan pitää sut näköpiirissä&nbsp; Mut en pysty, liikut ympäriinsä&nbsp; Poljen maata jalkojeni alla&nbsp; Mutta tipun ja taas hajoan&nbsp; Paine kasvaa&nbsp; Paine kasvaa&nbsp; Paine kasvaa&nbsp; Päästä irti&nbsp; Päästä irti&nbsp; Anna mun ilmaan nousta&nbsp; En oo enää osa sua&nbsp; Älä estä&nbsp; Se ei kestä&nbsp; Poistu jo mun läheltä&nbsp; En kestä tätä enää&nbsp;

Sitä tunnetta ei vaan saa pois&nbsp; Et oisin yksin eikä mua auttaa vois&nbsp; Häivy täältä, häivy mun mielestä&nbsp; Millainen oot, se on helppo nähdä&nbsp; Kestän tän kaiken, vien työn päätökseen&nbsp; Ja viimein tajuut, et nään sun sisukseen&nbsp; Paine kasvaa&nbsp; Paine kasvaa&nbsp; Paine kasvaa&nbsp; Päästä irti&nbsp; Päästä irti&nbsp; Anna mun ilmaan nousta&nbsp; En oo enää osa sua&nbsp; Älä estä&nbsp; Se ei kestä&nbsp; Poistu jo mun läheltä&nbsp; En kestä sua enää&nbsp; Vili, Kirjoittajaryhmä Must(e)

Vihaan yksinäisiä öitä Herään sateen ropinaan ikkunalautaan. Tunnen, että minua janottaa, joten päätän mennä vessaan juomaan, mutta vessan ovi on lukossa. Koetan koputtaa oveen, mutta kukaan ei avaa. Päätän mennä keittiöön juomaan. Kun lasken vettä hanasta, tuntuu kuin joku tuijottaisi minua. Käännyn ympäri, mutta huomaankin koiramme, joka on tainnut herätä kolisteluuni. Juon ja aion painua pehkuihin, mutta huomaan koiran oudon käytöksen. Koiralla on silmät auki ja korvat pystyssä. Eikä koira edes liiku. Kokeilen koiran pulssia ja säikähdän, koska tunnen vain oman sydämeni sykkeen. Ajattelen, että tunsin myös koirani sykkeen. Nukahdan. Severi, Tarinatiikerit

Keskiyön karkelot - Olet taas läikyttänyt mehua sänkyyni! Senkin tohelo! isoveli karjui niin, että ikkunat helisivät. - Sori, huusin takaisin. - Saat anteeksi tämän kerran, isoveli karjui. En kerinnyt enää kiittää isoveljeä harvinaisen anteliaasta anteeksiannosta, sillä minulla oli jo kiire linkkiin. Mutta linkki lähti juuri, kun saavuin pysäkille. - Mitä minä nyt teen? vaikeroin. - Tästähän lähtee toinen linkki kohta, minä muistin. Viereeni tuli vanha mummo. Hän tervehti iloisesti. - Oletko menossa 31:seen? mummo kysyi. - Olen, vastasin hieman ujosti. Tuomas, Tarinatiikerit

Tyttözombi Yö oli kylmä ja myrskyinen. Tyttö nukkui pehmolelun kanssa. Se oli koira. Zombi tuli. Tyttö huusi: - Apua! Sitten tuli äiti ja isä, mutta tyttö oli hävinnyt. Sänky oli kokonaan veressä. Zombi haukkasi tytön. Tyttö oli nyt Zombi. Sitten he menivät seuraavaan taloon ja vielä seuraavaan ja niin he kulkivat läpi koko maan. Sitten tyttözombi löysi oman talon. Siellä oli hänen pehmolelukoiransa. Kun tyttözombi oli nähnyt sen, hän alkoi muuttua tavalliseksi tytöksi. Tyttö jäi koko maan ainoaksi ihmiseksi, joka ei muuttunut zombiksi. Sofi, Tarinatiikerit

Kummitusmetsä Olipa kerran mies, joka halusi lähteä tapaamaan avaruusolentoja. Niinpä hän lähti taikamaailmaan. Kun hän oli tavannut avaruusolentoja, hän meni taikarannalle. Sitten hän meni juhlimaan ilon rötisköön. Juhlien jälkeen hän meni rohkeusvedelle, jotta uskaltaisi kohdata Haamu-Hannun. Kun hän meni taistelemaan Haamu-Hannun kanssa, Hannu nappasi hänet ja heitti hänet surulinnan kuolemankuiluun. Vilho, Sananlumoojat

Marsu maiskuttaa mansikkaa mökissä. Mansikka murisee. Marsu mönkii maton alle. Muumio mönkii mukaan. Matto matkustaa Miiramaahan marsu ja muumio mukanaan. Maisa, Sananlumoojat

Tervehdys arvon Varjo!&nbsp; Olen iloinen, että kaltaisesi on ottanut näin nopeasti yhteyttä, sillä asiani lienee tärkeä. Toivon, että suoritat tehtäväni rohkeasti uskoen itseesi.&nbsp; Varjot, ne ovat mukavia eikö? Seuraavat kaikkialle. Mutta kuten aina, jotkut ovat jotain vailla, se kuuluu elämään ja sen lakeihin. Ja nyt, varjo on jättänyt poloisen ihmisparan yksin.&nbsp;&nbsp; Tehtävänäsi on etsiä tiesi Varjottoman luo tarjoten itseäsi hänelle varjoksi. Älä pelästy, sillä oikea suunnitelma on tämä:&nbsp;

Kun tarjoat apuasi, Varjottoman oikea varjo haluaa tulla takaisin. Varjot, ne ovat itsepäisiä, haluavat vapautta. Kun se luulee, että se on korvattu, se palaa takaisin. Onnea tehtävän suorittamiseen, tiedän että onnistut!&nbsp; Löydät perille hyppäämällä tuulen selkään kun tähdet alkavat tuikkia.&nbsp; Terveisin se Omituinen&nbsp; Eevi,&nbsp;Must(e)

Matto matkustaa Miiramaahan

Harmaa elämä Minulla on tosi tylsää. Niin tylsää, että voisin vaikka kuolla tylsyyteen. Tylsyyttäni jatkui monta päivää. Söin kaikkea harmaata. Olin kuolemassa tylsyyteen. Kuukauden päästä lähdin lenkille, joka oli hyvä tulevaisuutta ajatellen, mutta silloin en tiennyt sitä. Kun siis juoksin, niin näin vain tylsää. Yhtäkkiä näin kissan ja se sanoi: - Mau. Pysähdyin ja katsoin kissaa. Kissa hymyili ja katsoi minuun niin kuin tietäisi mikä minulla oli. Jatkoin matkaa piittaamatta siitä. Tai niin ainakin luulin, sillä kissa seurasi minua. Yhtäkkiä minua alkoi hymyilyttää. Otin kissan ja hölkkäsin kotiin. Ei ollut tylsää. Leikin kissan kanssa aina. Mutta kaupunkiin oli tullut kyltti: ”Harmaa kissa kateissa.” Kun näin sen, tajusin että se oli se kissa. Palautin kissan ja menin kotiin. Nyt on tylsää ja surullista, koska jouduin palauttamaan kissan. Ilari, Tarinatiikerit

Surullinen lumikko Lumiukko oli aina surullinen. Eräänä päivänä hän näki talon sisällä sydämenmuotoisen valon. Valo imi hänet sisälleen. Valon sisällä oli tähtimetsä. Tähtimetsässä oli tähtiä, jotka olivat kirjaimia. Hän näki leijonan, jolla oli varjo ja hämäkin ja itkevän patsaan. Hän tajusi, että hän on taikamaailmassa. Siellä oli kaikkia eläviä olentoja. Lumiukko lähti kävelemään. Häneltä loppui taika ja hän jäi ikuisesti taikamaailmaan. Lumiukko oli hyvin hyvin surullinen, kunnes hän tajusi, että kuuluu taikamaailmaan. Taikamaailman nukke päätti, että lumiukko voisi olla hänen ystävänsä ja kämppiksensä. Lumiukko oli ikuisesti iloinen. Amanda, Sananlumoojat

Perhonen Olipa kerran jättimäinen perhonen. Sillä oli taikavoima ja se osasi taikoa pilkkuja, joista syntyi verkkoja. Eräänä päivänä jättiläisperhonen tapasi pienen ihmisen. Perhonen ei tykännyt ihmisistä ja se taikoi kohtaamansa pikkutyypin päälle verkon. Seuraavaksi perhonen tapasi keksikokoisen ihmisen, joka oli äiti. Perhonen taikoi myös äidin päälle verkon. Kun äiti oli verkon sisässä, tuli sinne iso pyörre. Seuraavaksi perhonen taikoi vauvan päälle neliöverkon. Paikalle tuli pikkuinen keiju, joka oli etsinyt perhosta kaikkialta maailmasta. Keiju oli väriltään turkoosi. Se päätti pelastaa verkkojen alla olevat ihmiset. Kaikki, lukuun ottamatta keskikokoista ihmisistä, jonka se tiesi olevan rosvo. Perhosen keiju taikoi pienemmäksi ja väriltään hienon turkoosiksi. Saima, Sananmuotoilijat

Erikoiskakku Tämä herkku on minun tekemäni. Siinä on mansikkaa, kermaa ja päällä kirsikoita. Se on kakku ja siinä on sata kerrosta. Kerrosten välissä on hamsterin lihaa, vihreää sokeria, pulleaa kermahiirtä ja silakkaa. Kakku on aika erikoinen, koska se on kissoille. Koska kakku on niin iso, niin sen tekemiseen menee kaksi päivää. Aino, Sananmuotoilijat

Titi, Aapo ja rohkeus Olipa kerran Titi. Titi sanoo: - Hei Aapo. - Mitä? - Lähdetäänkö jonnekin? - Joo lähdetään rohkeuspilville. - Sitten matkaan, Titi sanoo ja he pyörilevät tikapuille. He huomaavat, että tikapuut ovat kaatuneet. - Ei voi olla totta, Aapo ärähtää. – Kysytään Noku-lentokoneelta apua. - Ei minua pelottaa lentäminen, Titi sanoo, mutta Aapo on jo lähtenyt matkaan. - Odota, Titi huutaa. Pian he ovat Nokun luona. - Tuo on Noku, voimmeko tulla kyytiin? - Joo, minne haluatte? - Rohkeuspilvelle. - Okei, Noku vastaa. Titi huutaa: - Voitin pelkoni, jee! Sitten mennään pilvelle

Aapo sanoo koneessa: - En tykkää korkeista paikoista. - Minäkin voitin pelkoni, niin kyllä sinäkin voitat, Titi sanoo. - Okei, kokeillaan. Voin testata. Aapo pitää silmiä ja kiinni ja sitten avaa ne. - Täällähän on kivaa, Aapo sanoo. - No, voimme varmaan palata kotiin, kun ette te edes tarvitse rohkeutta. Voititte pelkonne jo. Aapo ja Titi katsovat toisiinsa ja alkavat nauraa. - Lähdetään kotiin, Titi sanoo. Ruska, Sananlumoojat

Miltä minusta tuntuu tänään? Näkymätön serkku luistelee kivivesiputouksella. Amanda, Sananlumoojat

Liikun kuin kani kirjastossa sateenvarjon koulukuvissa. Ruska, Sananlumoojat

Muuttumisleikki Tyttö oli päässyt katolle. Tyttö asui kerrostalossa. Tyttö meni tasapainottelemaan ikkunoiden alle. Yhtäkkiä kirkkaalta taivaalta iski salama. Salama osui tytön hiukseen ja hänen kotiinsa. Tyttö muuttui lepakoksi. Tyttö kuuli paloauton äänen. Tyttö lensi pois. Sitten iski uusi samala. Tyttö oli juuri ison linnun parvekkeen alla. Tyttö muuttui pieneksi mieheksi. Mutta tyttö huomasi, että pystyi muuttumaan takaisin lepakoksi samaan aikaan, kun lintu katsoi ulos ikkunasta. Tyttö lensi pois. Tyttö lensi puistoon. Siellä hän näki valkoista liinaa heiluttavan patsaan. Tyttö onnistui muuttumaan taas ihmiseksi. Puistossa tyttö näki yksinäisen pojan. Tyttö meni tervehtimään poikaa. Poika sanoi, että hän pystyi muuttumaan erilaiseksi. Tyttö sanoi, että hänkin pystyi muuttumaan.

Poika oli kuullut, että karusellihevoset veivät taikaportaalin luo. Lähellä oli onneksi sirkus, jossa oli karuselli. Tyttö ja poika muuttuivat lepakoiksi ja lensivät sirkukseen. Yksi karusellihevosista vei heidät taikaportaalin luo. Tyttö ja poika menivät sisään taikaportaalista ja pääsivät taikamaailmaan. Maisa, Sananlumoojat

Sulo Hiljaisuus Hiljaisuus on pinkki väriltään, se on jättiläinen hahmoltaan. Hiljaisuus on monivärinen. Kun olet paikallaan, voit kuulla sen. Hiljaisuus on perhe, se on isä, äiti ja lapsi. Taikakeiju taikoo hiljaisuusperheen päälle rullia ja sanoo, että ”kyllä tosta ette pääse.” Taikakeiju taikoo perheen päälle pyörteen. Tulee myös toinen taikakeiju. Saima tulee apuun ja ampuu verkon, mutta hiljaisuusperhe ei pääse pyörteestä. Toisella taikakeijulla on siivet. Se taikoo kaksi verkkoa eikä hiljaisuusperhe pääse pois. Myös toisella keijulla on siivet. Ne taikovat mustaa perheen päälle. Hiljaisuus on hirviö. Saima, Sananmuotoilijat

Outo koira Alvari oli koira ja kun hän oli kävelyllä niityllä, hän näki tosi hassun oravan. Oravan hännässä kasvoi pinkkiä karvaa ja nenässä oli punainen pallo. Kun Orava näki Alvarin, hän hypääsi Alvarin päälle. Alvarista tuli tosi tosi hassu. Alvarille ilmestyi rusetti kaulaan ja hänestä tuli villi pelleilijä. Ellen, Sananlumoojat

Possususitarina Possuaitauksessa on meluisaa. Possu syö ruokaa. - On hyvää ruokaa, possu sanoo. - Nöf, nöf. Toinen possu muuttuu pelottavaksi possusudeksi. Possu miekkailee possusuden kanssa. ”Klink klank” miekat kolisevat. Mökki menee rikki, koska se on ontto. Possu suuttuu ja lyö possusutta niin, että tämä lentää pois aitauksesta. Taistelun jälkeen maisema on karu eikä kukaan röhki. Aamos, Tarinatiikerit

Kirby Hermanni, Sananlumoojat

Kesäpuun polulla on selkeää.&nbsp; Kukaan ei muistele talvea.&nbsp; Leppäkerttu pelaa&nbsp;Blockstaria.&nbsp; Sateenkaari hymyilee, kun se syö karkkia.&nbsp; Aino, Tarinatiikerit

Kauheutta kauniissa kehyksissä&nbsp; Kävelen hitaasti polkua pitkin jäämetsän läpi ja koko metsä on hiljaa. Lumihiutaleet laskeutuvat äänettömästi maahan. Pakkanen jäädyttää kuurakukkia puiden oksille.&nbsp; Seuraan katseellani kuinka orava hyppelehtii puusta maahan ja nakertaa pientä siementä.&nbsp; Kuvittelen kuinka kohta istuisin&nbsp;takkatulen ääressä villasukat jalassa ja paistaisin vaahtokarkkeja Lumi-Vilkan&nbsp;kanssa. Kuvittelisimme tuleen pieniä kuvioita ja nauraisimme yhdessä. Meillä olisi lämmin ja turvallinen olo ja olisimme onnellisia. Havahdun&nbsp;unelmistani&nbsp;kun näen lumella jotain punaista. Se loistaa lumisessa maisemassa tahraten sen.

Kävelen sen luokse ja huomaan edempänä lisää punaisia jälkiä. Lähden seuraamaan niitä hangen poikki&nbsp;vanhan tammen taakse.&nbsp;&nbsp; Pysähdyn ja sydämeni jäädyttää pakkanen. Maassa puun takana makaa Lumi-Vilkka. Hänen hiuksensa lepäävät maassa kehystäen kasvot ja niitä koristavat kauniit jääkiteet. Punaiset huulet kostuvat lumenvalkoisessa ihossa. Polvistun lumeen ja kyyneleeni jäätyvät poskille. Puristan Lumi-Vilkan&nbsp;käsiä omissani. Ne tuntuvat niin kylmiltä ja haurailta. Taivas pimenee ja kuu valaisee jäisen metsän. Pieni orava hyppelehtii kahden pienen jääpatsaan yli.&nbsp; Maaria, Tekstitaikurit

Money, money unessa portailla oli hirvittävän arvokasta tavaraa valkoinen lepakko Kymi, Tarinatiikerit

yö hämärä tavara puskaan ääni tavara puskaan huuto tule sisään tule sisään herätys hirveä muisto Aamos, Tarinatiikerit

Aamiaisella söin Mangoa Aivastin sen Naamaani Dinosaurus tuli Aapiseen Amanda, Sananlumoojat

Voitin Inhottavan Laiskiaisen Hölmöllä Oravalla Vilho, Sananlumoojat

Rikkinäiset portaat Minä nousin kovilta valkoisilta portailta. Silmäni olivat kuin juuri heränneet. Malakai, Tarinatiikerit

Oli hiiri. Se vietti maalla. Eräänä päivänä kello 12.00 häntä pyydettiin näyttelemään koulussa noitaa ja sutta. No hiiri päätti mennä sinne. Hän ei&nbsp;tiennyt,&nbsp;että siellä katsomossa tulisi olemaan&nbsp;Miri&nbsp;Mozarella, joka haki uutta näyttelijää. Esityspäivä koitti ja esitys oli pidetty. Yhtäkkiä&nbsp;Miri&nbsp;Mozarella&nbsp;nousi lavalle ja sanoi: Päätin että Hiiri Huurteen&nbsp;Lsa&nbsp;olisi Hiiri. Hän hämmästyi, kun Hiiri Huurre alkoi. Hän oli se ja niin se päättyi ja&nbsp;Lsan&nbsp;fanit tapasivat&nbsp;Lsan&nbsp;ja olivat innoissaan. Loppu.&nbsp; Olga, Tekstitaikurit

Hiiri eli&nbsp;Lsa&nbsp;oli menossa huomenna elokuvaan. Hei stop kelataanpa vähän viime viikko… - ja purkissa. Ohjaaja eli siis Hiiri oli päässyt näyttelemään&nbsp;tiaran&nbsp;prinsessaa siinä elokuvassa Prinsessaksi ja takaisin. – No niin, lähdetään nyt Hiiren äiti. Elokuva oli hyvä ja tässäkö&nbsp;tää&nbsp;oli? No joo.&nbsp;Heippaa.&nbsp; Olga, Tekstitaikurit

Name

Safari may block some audio or video from playing automatically and ‘read to me’ will skip these. You can configure this in Safari’s preferences.