Loading...
Writing across Europewith Dahl
Erasmus+ 2019-2022
Loading...
Loading...
Class 7Metsäkylä School
Maxin hirveät koettelemukset
Metsäkylän yhtenäiskoulun 7A:n kirjoittama novellikokoelma
Erasmus+ -hankkeeseen. Kirjoitettu 2021-2022, julkaistu 2022.
Erasmus+ -hankkeeseen. Kirjoitettu 2021-2022, julkaistu 2022.
7A
Sisällys
Max Sumu ja Nikin pelastus
Kaupungista toiseen
Max ja räjähtänyt komeetta
Mysteeripaketti
Jälki-istunnon jälkeen
Kaupungista toiseen
Max ja räjähtänyt komeetta
Mysteeripaketti
Jälki-istunnon jälkeen
Maxin hirveät koettelemukset
Max Sumu ja Nikin pelastus
Tuukka Saarenoja, Fanny Peltonen, Rebecca Mäkinen ja Luka Ylirautalahti
Luku 1
Taivaalla porottava aurinko loi kirkkaita säteitään ohuen pilviverhon takaa ja kello lähestyi neljää, kun huppariin ja farkkuihin sonnustautunut nuori poika asteli kohti kaupan ovia. Hänen perässään seurasi hieman lyhyempi, collegepaitaan ja legginseihin pukeutunut tyttö. Siinä olivat 16-vuotias Max ja hänen vuotta nuorempi siskonsa Niki aikeenaan ryöstää ruokaa kaupasta.
Kaksikko työntyi sisään ruosteisesti narisevista liukuovista. He tutkivat tarkkaavaisesti tuotteidentäyteisiä hyllykköjä samalla miettien, mitä he nappaisivat mukaansa. Heidän haaviinsa tarttui ruokaa sieltä sun täältä, ja laukkujen pullistellessa kylläisyyttään, he siirtyvät kassoille. Heillä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan maksaa ostoksiaan, eihän heillä ollut rahaakaan, he vain ohittivat kassajonon muina miehinä ja juoksivat sitten lähimmälle autolle, jonka näkivät. Kyseessä oli musta avoauto, merkiltään Volkswagen.
“Ovet ovat auki!” Max riemuitsi. “Nyt äkkiä kyytiin pelkääjän paikalle, minä hoidan ajamisen.” Niki nyökkäsi, ja hyppäsi kaaran penkille.
“Onnistunut keikka, jälleen”, Max totesi tyytyväisenä käynnistäessään auton ja lähtiessään liikkeelle. Niki vilkaisi kysyvästi taakseen huomatessaan sivusilmällään sinisiä valojuovia ja kuullessaan korviaraastavaa sireenin ääntä, joka vaati pysähtymään. “Oletko varma?” hän kysyi äänessään häivähdys pelkoa.
“Poliisit!” Max kirosi ja painoi kaasupolkimen vasten auton lattiaa. Nikin katseesta hohki epävarmuus.
“Mitä nyt, Niki?” Max kysyi. “Vaikutat hermostuneelta.”
Niki ravisti päätään vakuuttaen samalla:
“Ei mitään, kaikki hyvin.”
“Ei kai sinua pelota?” Max yllytti.
“Ei tietenkään!” Niki kivahti. “Mutta tiedäthän mitä teet? Menemme kovaa kyytiä.”
Taivaalla porottava aurinko loi kirkkaita säteitään ohuen pilviverhon takaa ja kello lähestyi neljää, kun huppariin ja farkkuihin sonnustautunut nuori poika asteli kohti kaupan ovia. Hänen perässään seurasi hieman lyhyempi, collegepaitaan ja legginseihin pukeutunut tyttö. Siinä olivat 16-vuotias Max ja hänen vuotta nuorempi siskonsa Niki aikeenaan ryöstää ruokaa kaupasta.
Kaksikko työntyi sisään ruosteisesti narisevista liukuovista. He tutkivat tarkkaavaisesti tuotteidentäyteisiä hyllykköjä samalla miettien, mitä he nappaisivat mukaansa. Heidän haaviinsa tarttui ruokaa sieltä sun täältä, ja laukkujen pullistellessa kylläisyyttään, he siirtyvät kassoille. Heillä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan maksaa ostoksiaan, eihän heillä ollut rahaakaan, he vain ohittivat kassajonon muina miehinä ja juoksivat sitten lähimmälle autolle, jonka näkivät. Kyseessä oli musta avoauto, merkiltään Volkswagen.
“Ovet ovat auki!” Max riemuitsi. “Nyt äkkiä kyytiin pelkääjän paikalle, minä hoidan ajamisen.” Niki nyökkäsi, ja hyppäsi kaaran penkille.
“Onnistunut keikka, jälleen”, Max totesi tyytyväisenä käynnistäessään auton ja lähtiessään liikkeelle. Niki vilkaisi kysyvästi taakseen huomatessaan sivusilmällään sinisiä valojuovia ja kuullessaan korviaraastavaa sireenin ääntä, joka vaati pysähtymään. “Oletko varma?” hän kysyi äänessään häivähdys pelkoa.
“Poliisit!” Max kirosi ja painoi kaasupolkimen vasten auton lattiaa. Nikin katseesta hohki epävarmuus.
“Mitä nyt, Niki?” Max kysyi. “Vaikutat hermostuneelta.”
Niki ravisti päätään vakuuttaen samalla:
“Ei mitään, kaikki hyvin.”
“Ei kai sinua pelota?” Max yllytti.
“Ei tietenkään!” Niki kivahti. “Mutta tiedäthän mitä teet? Menemme kovaa kyytiä.”