Minun elämäni kirja

Opas menetelmän käyttöön

Johdanto

Minun elämäni kirja pohjautuu narratiiviseen, ratkaisukeskeiseen ja voimauttavaan työskentelytapaan, ja siinä hyödynnetään narratiivisen haastattelun sekä voimauttavan valokuvan periaatteita. Oman elämän kirjan työstäminen on yhteinen prosessi, joka tähtää asiakkaan voimaantumiseen yhteisen dialogin ja toiminnan kautta. Menetelmää voidaan käyttää kuntoutumisen tukena, sillä se on tavoitteellista toimintaa. Työskentelyn tavoitteet ovat voimaantumisen kokemusten saaminen, voimavarojen tunnistaminen sekä toiveikkuuden, itseymmärryksen, aktiivisuuden ja osallisuuden lisääntyminen. Menetelmän hyödyntämisessä on tärkeää tuntea menetelmän taustalla olevia tekijöitä, joita on esitelty tässä oppaassa lyhyesti. On myös huomioitava, että voimauttavan valokuvatyöskentelyn tasavertaisuuden periaatteen toteutuminen edellyttää työntekijältä omakohtaista voimauttavan valokuvan prosessia.

Pitkään sairastaneilla mielenterveyskuntoutujilla voi olla rajoitteita itsensä ja ajatustensa sanallisessa ilmaisussa. Valokuvien hyödyntäminen keskustelun tukena voi syventää asiakkaiden reflektiivistä ajattelua, ja kuvien hyödyntäminen saa aikaan syvempää tietoisuutta. Valokuvia ollaan hyödynnetty melko laajasti eri asiakasryhmillä, mutta esimerkiksi Erdnerin (ym. 2010) mukaan pitkään sairastaneiden mielenterveyskuntoutujien kohdalla vastaavia dialogia ja valokuvatyöskentelyä yhdistäviä metodeja ei olla hyödynnetty riittävästi. Valokuvien yhdistäminen narratiivityöskentelyyn voi auttaa saamaan kokonaisvaltaisen kuvan asiakkaiden elämästä ja asioista joita he itse pitävät arvossa. Kuvien avulla on mahdollista saada paremmin yhteyttä asiakkaisiin, joille tunteiden ja ajatusten ilmaiseminen on vaikeampaa, tai esimerkiksi kognitiivisia rajoitteita omaaviin asiakkaisiin.

Tänä päivänä kuntoutumisen keskiössä on asiakkaiden parempi toimintakyky, terveys, aktiivisuus ja osallisuus. Kuntoutumisessa nähdään tärkeänä se, että asiakas määrittelee omat tavoitteensa, ja niiden tulee olla realistiset ja merkitykselliset. Kuntoutumisessa tulee löytää muutostarpeiden rinnalle elämässä hyvin olevia asioita ja keinoja, joilla asiakkaat saavat hyödynnettyä voimavarojaan. Minun elämäni kirja tarjoaa yhden menetelmän asiakkaan voimauttavaan kohtaamiseen ratkaisukeskeistä ja narratiivista lähestymistapaa hyödyntämällä. Menetelmää voidaan käyttää sellaisenaan, tai sitä voidaan soveltaa omalle asiakkaalle sopivammaksi. Voimaantumisen mittaamisen on todettu olevan hyvin haastavaa mm. sen henkilökohtaisuuden vuoksi. Minun elämäni kirjan vaikuttavuutta voidaan mitata esimerkiksi arvioimalla yhdessä asiakkaan kanssa tavoitteiden toteutumista.

Turussa 2018

Irina Katajisto-Korhonen
Toimintaterapeutti (Yamk), Ammatillinen opettaja

Hoitokoti Peltola Oy

Ratkaisukeskeinen toimintatapa

Ratkaisukeskeisyys on asiakaslähtöinen työtapa, ja siitä puhutaan usein myös voimavarasuuntautuneena lähestymistapana. Ratkaisukeskeisyydessä olennaisia piirteitä ovat tavoitteellisuus ja tulevaisuuteen suuntautuminen, kuten myös voimavarojen ja toiveikkuuden esille tuominen. Ratkaisukeskeisyydessä ei tarjota valmiita ratkaisuja ongelmiin, eikä etsitä syitä ongelmille – sillä ongelmia voidaan ratkaista tietämättä syitä niihin. On hyvä tiedostaa, että ratkaisuvaihtoehtoja voi olla useita, ja työskentely voi tähdätä uusien näkökulmien löytämiseen. Asiakasta tuetaan hyödyntämään hänen voimavarojaan, kykyjään ja taitojaan, joiden avulla hän voi ratkaista käsillä olevia ongelmia.

Ratkaisukeskeisyydessä vuorovaikutus on avainasemassa. Yhteistyö muodostuu tasaveroisessa vuorovaikutuksessa, jossa olennaisena asiana on asiakkaan kuunteleminen ja arvostaminen. Yhteisen kielen käyttäminen – eli samojen sanontojen ja sanojen käyttö – edesauttaa usein asiakkaan kuulluksi tulemisen kokemista, jolla voi olla parantavia vaikutuksia. Vuorovaikutuksessa suunnataan huomio toivottuun tulokseen ja huomioidaan pienetkin edistymisaskeleet. Ratkaisukeskeisyydessä hyödynnetään dialogista työskentelytapaa, ja esimerkiksi avoimia kysymyksiä, sillä ne tukevat asiakkaan pohdintaa ja eri näkökulmien tutkimista. Lähestymistapana ratkaisukeskeisyys on hyvin joustava, sillä siinä voidaan hyödyntää monipuolisesti erilaisia menetelmiä asiakkaan voimaantumisen mahdollistamiseksi. Asiakkaalle ratkaisukeskeinen toimintatapa näyttäytyy prosessina, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Elämäntarinan työstäminen sopii hyvin ratkaisukeskeiseksi toimintatavaksi. Menneisyys nähdään enemmän voimavarana ja elämäntarinasta etsitään voimanlähteitä tulevaisuuden muutosten tueksi. Asiakkaan historiasta tutkitaan ajanjaksoja, jolloin hän on päässyt tavoitteisiinsa tai ongelmat ovat olleet hallinnassa; mitkä asiat ovat mahdollistaneet eteenpäin menemistä. Onnistumisten kokemusten tarkastelun avulla asiakas voi rakentaa myönteisempää käsitystä itsestään, lisäksi ratkaisukeskeisyys voi antaa asiakkaalle energiaa ja voimaantumisen kokemuksia. Ongelmia voidaan käsitellä myös lahjoina, joista on voinut seurata jotain hyvää, esimerkiksi uusia voimavaroja. Asiakkaan arvojen, ajattelutavan ja maailmankuvan kunnioittaminen on erittäin tärkeää ratkaisukeskeisessä elämäntarinatyöskentelyssä.

Narratiivinen lähestymistapa ja elämäntarinatyöskentely

Narratiivinen ajattelutapa on asiakasta arvostava ja asiakas tunnistetaan parhaana asiantuntijana oman elämänsä suhteen. Myös narratiiviset lähestymistavat voivat saada aikaan voimaantumista ja niiden avulla voidaan ymmärtää paremmin asiakkaan subjektiivista kokemusta. Tarinoiden kautta ihminen sekä elää että ymmärtää omaa elämäänsä ja tarinoilla onkin keskeinen merkitys ihmisen ajattelulle ja toiminnalle – jokainen on oman elämänsä päähenkilö (tai ainakin hänen tulisi olla).

Narratiivinen työskentely voi tarjota omistajuuden omaan elämäntarinaan, joka on saattanut kadota sairastumisen myötä. Joillain voi olla myös hyvin rikkonainen käsitys elämästään, joka voi vahvistaa tunnetta, ettei oma elämä ole omassa hallinnassa. Tarinan kerronnan kautta on mahdollista löytää merkityksellisyyttä omasta elämästä, joka taas tukee positiivisen itsetunnon muodostumista. Menneisyyden ja nykyhetken kokemusten, tunteiden, käyttäytymisen ja valintojen ymmärtäminen on tarinallisuuden kautta saavutettavissa. Elämäntarinatyöskentely on aina matka omaan minään, jonka avulla oma elämä hahmottuu ja uudet oivallukset ja tulkinnat mahdollistuvat. Vaikka mennyttä ei voi muuttaa, voi sen nähdä uudella tavalla ja löytää tapahtumille erilaisia merkityksiä. Menneisyyden uudelleen tulkitseminen on läheisesti yhteydessä armollisuuden tai itsemyötätunnon käsitteisiin. Elämäntarinan jäsentäminen ja hahmottaminen yhtenäisenä jatkumona voi auttaa ymmärtämään elettyä elämää ja omaa itseä paremmin.

Narratiivisessa työskentelytavassa on mahdollista suunnata huomiota tulevaisuuden painottamisen sijaan myös tähän hetkeen ja tämän hetken hyvinvointiin. Yleisten, yhteiskunnan luomien odotusten mukainen tulevaisuusorientoituneisuus voi olla asiakkaalle kapeuttavaa, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä kulttuurin ja yhteiskunnan normeihin. Tästä syystä narratiivityöskentelyssä on tärkeää mahdollistaa hyvien ja merkityksellisten asioiden tutkimista myös tässä hetkessä – lähtökohdan työskentelyyn tuleekin perustua enemmän voimaantumiseen kuin normeihin. Kuntoutuminen on aina yksilöllinen kokemus ja on tärkeä olla avoin erilaisille mahdollisuuksille.

Vastavuoroisuus, dialogisuus ja jakaminen ovat tärkeitä elementtejä elämäntarinallisessa työskentelyssä. Elämäntarina ei ole kuitenkaan pelkkiä sanoja tarinan muodossa, sillä ihmiselle jää menneisyydestä mieleen hyvinkin monitahoisia ja -aistisia tietorakenteita, jotka yhdessä muodostavat perustaa elämäntarinalle. Valokuvat voivatkin toimia hyvinä muistivihjeinä ja tuoda elämäntarinalliseen työskentelyyn uuden, rikkaamman tason. Elämäntarinoita voidaan tutkia monesta eri näkökulmasta ja ratkaisukeskeinen lähestymistapa tukee asiakasta onnistumisen ja voimavarojen löytämisessä omasta elämästä.

Voimauttava valokuvatyöskentely

Voimaantumiseen liitetään usein positiivinen ja arvostava suhtautuminen itseen ja muihin – voimaantuminen voidaan nähdä ihmisestä itsestään lähtöisin olevana sisäisen voimantunteen kasvuna. Voimaantuneena ihminen kykenee ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, hänellä on vastuuntunne, mutta tunne myös vapaudesta ja luottamuksesta. Voimaantuminen on aina asiakkaasta itsestään lähtöisin oleva prosessi, mutta ympäristö ja yhteisö voivat tukea voimaantumisprosessia. Voimaantuminen edellyttää turvallisuuden kokemista ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta, joita voidaan vahvistaa vuorovaikutuksen keinoin. Tärkeää on asiakkaan valta hänen omaan elämäänsä.

Voimauttava valokuva on Miina Savolaisen kehittämä valokuvatyöskentelyn menetelmä, jossa hyödynnetään albumikuvia, vuorovaikutusta, omakuvaa ja arjen kuvaamista. Kyseessä on muuntautumiskykyinen prosessi, jossa pyritään saamaan asiakkaan subjektiivinen näkökulma esille. Työskentelyn avulla asiakas voi saada ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Kaikki työskentely tähtää voimaantumiseen, joka on merkittävä tekijä asiakkaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta katsottuna. Valokuvia ja valokuvaamista hyödynnetään myös vuorovaikutussuhteiden parantamisessa, asioiden selkeyttämisessä, voimavarojen vahvistamisessa ja oman toiminnan reflektoinnissa ja kehittämisessä.

Valokuvien hyödyntäminen elämäntarinatyöskentelyssä on prosessimaista toimintaa, jossa voimaantuminen mahdollistuu. Asiakkaalle tulee kokemus siitä, että hän on tärkeä jonkun silmissä, kun hänen äänensä pääsee kuuluville. Valokuvia hyödyntämällä tuodaan asiakas ja hänessä oleva hyvä näkyväksi, sillä jokaisella on oikeus nähdä itsensä merkityksellisenä ja arvokkaana. Työskentelyn avulla pyritään siihen, että asiakas voi hyväksyä itsensä ja elämänsä.