Loading...
Kaikki hehkuvatLoading...
Taustaa Kaikki hehkuvat -tarinasta
Lv. 2023 - 2024 Uudenkaupungin 5. - 6. luokkien oppilaat saivat mahdollisuuden kirjoittaa Hehku-lohikäärmeestä omia tarinoitaan Book Creatoriin. Alkutarinana toimi Laura Kairitun tekemä teksti, josta on otteita myös tässä kirjassa. Alkutarinan voit lukea täältä: https://read.bookcreator.com/library/-Nd-GA1EGPL0RXCrrvJN/book/UvN__Vh7TN-JqpQ9kuvGTQ
Kaikki hehkuvat -tarina sisältää teemoja, joita kaupungin 5. - 6. luokkalaiset omissa Hehku-kirjoissaan nostivat esiin. Julkaisuluvan saaneita oppilaiden kirjoittamia Hehku-tarinoita voit lukea täältä: https://read.bookcreator.com/library/-Nd-GA1EGPL0RXCrrvJN
Annetaan kaikkien hehkua omalla tavallaan!
Lv. 2023 - 2024 Uudenkaupungin 5. - 6. luokkien oppilaat saivat mahdollisuuden kirjoittaa Hehku-lohikäärmeestä omia tarinoitaan Book Creatoriin. Alkutarinana toimi Laura Kairitun tekemä teksti, josta on otteita myös tässä kirjassa. Alkutarinan voit lukea täältä: https://read.bookcreator.com/library/-Nd-GA1EGPL0RXCrrvJN/book/UvN__Vh7TN-JqpQ9kuvGTQ
Kaikki hehkuvat -tarina sisältää teemoja, joita kaupungin 5. - 6. luokkalaiset omissa Hehku-kirjoissaan nostivat esiin. Julkaisuluvan saaneita oppilaiden kirjoittamia Hehku-tarinoita voit lukea täältä: https://read.bookcreator.com/library/-Nd-GA1EGPL0RXCrrvJN
Annetaan kaikkien hehkua omalla tavallaan!
Hehku-lohikäärme saapuu Uuteenkaupunkiin
Olipa kerran kaukainen, todella kaukainen maa. Kaukaisessa maassa elää hurjasti erilaisia lohikäärmeitä – eri värisiä ja eri kokoisia, eri mittaisilla hännillä, korvilla ja siivillä. Lohikäärmeiden maassa tiedot ja taidot kulkevat lohikäärmeeltä toiselle: kun yksi on hyvä laskemaan, hän opettaa muita. Toinen taas on taitava tanssimaan ja kolmas syöksee mahtavia tulipalloja. Kaikki tämä kuitenkin tapahtuu siellä täällä ja silloin kun taitoja tarvitaan. Kouluja, niin kuin me ihmiset ne tunnemme, lohikäärmeiden maassa ei ole.
Hehku on yksi lohikäärmemaan uteliaista lohikäärmeistä. Eräänä päivänä hän kuuli huhun, että maailmassa on muitakin kuin lohikäärmeitä – ihmisiä! Ja samalla tuo huhun kertonut lohikäärme selitti, että ihmislapset menevät joka päivä oppimaan uusia asioita sellaiseen taloon, johon tulee aikuisia ihmisiä heitä opettamaan. Näitä paikkoja ihmiset kuuleman mukaan kutsuvat kouluiksi. Niinpä utelias pieni lohikäärme Hehku päätti, että hän haluaa nähdä, millainen paikka sellainen koulu oikein on. Hän kertoi päätöksestään vanhemmilleen.
Olipa kerran kaukainen, todella kaukainen maa. Kaukaisessa maassa elää hurjasti erilaisia lohikäärmeitä – eri värisiä ja eri kokoisia, eri mittaisilla hännillä, korvilla ja siivillä. Lohikäärmeiden maassa tiedot ja taidot kulkevat lohikäärmeeltä toiselle: kun yksi on hyvä laskemaan, hän opettaa muita. Toinen taas on taitava tanssimaan ja kolmas syöksee mahtavia tulipalloja. Kaikki tämä kuitenkin tapahtuu siellä täällä ja silloin kun taitoja tarvitaan. Kouluja, niin kuin me ihmiset ne tunnemme, lohikäärmeiden maassa ei ole.
Hehku on yksi lohikäärmemaan uteliaista lohikäärmeistä. Eräänä päivänä hän kuuli huhun, että maailmassa on muitakin kuin lohikäärmeitä – ihmisiä! Ja samalla tuo huhun kertonut lohikäärme selitti, että ihmislapset menevät joka päivä oppimaan uusia asioita sellaiseen taloon, johon tulee aikuisia ihmisiä heitä opettamaan. Näitä paikkoja ihmiset kuuleman mukaan kutsuvat kouluiksi. Niinpä utelias pieni lohikäärme Hehku päätti, että hän haluaa nähdä, millainen paikka sellainen koulu oikein on. Hän kertoi päätöksestään vanhemmilleen.
Hehku katsahti vanhempiinsa ja tokaisi: "Minä lähden nyt etsimään ihmisten kouluja!"
Isä katsoi Hehkua ihmeissään ja kysyi: "Voi Hehku, mitä sinä oikein juttelet? Mitä jos sinulle tapahtuu jotain? Miten me sitten voimme auttaa sinua?"
Äiti puuttui Hehkun ja isän keskusteluun: "Mutta isä, olithan sinäkin nuorena varsinainen seikkailija. Annetaan Hehkun koittaa omia siipiään. Eräs viisas kirjailija on aikoinaan teoksessaan sanonut, että maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."
Niin Hehku hyvästeli ystävänsä, vanhempansa ja pienemmän sisaruksensa Kipinän. Sitten hän hyppäsi uimaan suureen mereen, ja antoi virran viedä. Matkalla hän näki paljon lentäviä otuksia, jotka eivät olleet lohikäärmeitä. Myöhemmin Hehku oppi, että ne olivat olleet lintuja. Matka auringonpaisteessa ja meren aaltojen mukana kesti aika kauan. Hehku ei ole varma kuinka kauan hän ui ja kellui. Lopulta Hehku kuitenkin päätyi tuntemattomalle rannalle, nousi vedestä ja jäi hetkeksi kalliolle kuivattelemaan. Yhtäkkiä Hehku kuuli takaansa naurua ja puhetta.
Isä katsoi Hehkua ihmeissään ja kysyi: "Voi Hehku, mitä sinä oikein juttelet? Mitä jos sinulle tapahtuu jotain? Miten me sitten voimme auttaa sinua?"
Äiti puuttui Hehkun ja isän keskusteluun: "Mutta isä, olithan sinäkin nuorena varsinainen seikkailija. Annetaan Hehkun koittaa omia siipiään. Eräs viisas kirjailija on aikoinaan teoksessaan sanonut, että maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."
Niin Hehku hyvästeli ystävänsä, vanhempansa ja pienemmän sisaruksensa Kipinän. Sitten hän hyppäsi uimaan suureen mereen, ja antoi virran viedä. Matkalla hän näki paljon lentäviä otuksia, jotka eivät olleet lohikäärmeitä. Myöhemmin Hehku oppi, että ne olivat olleet lintuja. Matka auringonpaisteessa ja meren aaltojen mukana kesti aika kauan. Hehku ei ole varma kuinka kauan hän ui ja kellui. Lopulta Hehku kuitenkin päätyi tuntemattomalle rannalle, nousi vedestä ja jäi hetkeksi kalliolle kuivattelemaan. Yhtäkkiä Hehku kuuli takaansa naurua ja puhetta.
Kaksi lasta juoksi kohti Hehkua.
"Hei, katso! Mikä tuo on?" kysyi lettipäinen tummahiuksinen tyttö.
Hehku vastasi samalla tutkien lapsia päästä varpaisiin: "Olen Hehku. Olen tullut etsimään koulua."
Toinen lapsista vastasi Hehkulle: "Mä oon Markus ja tuo tuossa on Sofie. Miksi ihmeessä sinä koulua etsit? Pakko kysyä, oletko sinä oikeasti olemassa? Mikä ihme sinä olet?"
Hehku tokaisi suureen ääneen: "Totta totisesti minä olen olemassa. Olen lohikäärme ja tulen kaukaa lohikäärmemaasta. Olen kuullut tarinoita koulusta ja haluaisin kovin nähdä, mitä te koulussa teette. Meillä lohikäärmemaassa ei ole kouluja, mutta opetamme kyllä taitoja toinen toisillemme."
"Hei, katso! Mikä tuo on?" kysyi lettipäinen tummahiuksinen tyttö.
Hehku vastasi samalla tutkien lapsia päästä varpaisiin: "Olen Hehku. Olen tullut etsimään koulua."
Toinen lapsista vastasi Hehkulle: "Mä oon Markus ja tuo tuossa on Sofie. Miksi ihmeessä sinä koulua etsit? Pakko kysyä, oletko sinä oikeasti olemassa? Mikä ihme sinä olet?"
Hehku tokaisi suureen ääneen: "Totta totisesti minä olen olemassa. Olen lohikäärme ja tulen kaukaa lohikäärmemaasta. Olen kuullut tarinoita koulusta ja haluaisin kovin nähdä, mitä te koulussa teette. Meillä lohikäärmemaassa ei ole kouluja, mutta opetamme kyllä taitoja toinen toisillemme."
Lapset ottivat Hehkun mukaansa ja lähtivät kohti koulua. He kertoivat Hehkulle, että hän on saapunut Uuteenkaupunkiin, Suomeen. Hehku kertoi heille omasta kotipaikastaan. Selvisi, että lohikäärmeissä ja ihmisissä on paljon samaa, vaikka kouluja lohikäärmeillä ei olekaan. Hehkulle ja lapsille selvisi, että nauru on samanlaista molemmissa paikoissa. Myös muiden apua tarvitsee ihan jokainen jossakin asiassa.
Keskustelun ohessa Hehku sanoi uusille ystävilleen: "Pienilläkin siivillä voi lentää, kun tuuli puhaltaa sopivasti, mutta vastatuuleen lentämiseen tarvitaan paljon isommat siivet."
Keskustelun ohessa Hehku sanoi uusille ystävilleen: "Pienilläkin siivillä voi lentää, kun tuuli puhaltaa sopivasti, mutta vastatuuleen lentämiseen tarvitaan paljon isommat siivet."